Tiukun silmätulehdus on sillä mallilla, että silmä kutiaa kovasti. Luomeen on jo saatu raavittua naarmuja, joten katsoimme parhaimmaksi pistää tytölle ämpärin päähän. Kyseessä on Pennin vanha kauluri, joka on inasen pieni Tiukun tarpeisiin, mutta välttää tässä tapauksessa.
Kissaystävät eivät ole ennättäneet ihmetellä ämpäripäätä. Manuli on nukutellut urakalla uudessa pesäkolossa ja Kilju - no, Kilju nyt on enimmäkseen kiljunut ja yrittänyt varastaa ruokaa... Neppulassa siis kaikki ennallaan.
tiistai 29. joulukuuta 2009
maanantai 28. joulukuuta 2009
Joulun jälkeiset
Joulu meni tyttöjen kanssa mukavasti. Kukaan ei kaatanut kuusta eikä varastanut pellillistä pipareita. Manuli tosin varasti yhden, josta ehti syödä sakaran sekä nuolla koristeet. Kaikki tytöt saivat joululahjoja ja jouluna oli tarjolla myös herkkuruokia. Tosin Tiukun kohdalla lohikokeilu päättyi ripuliin.Tiuku pääsi jouluna autoilun makuun ja juonen päästä kiinni saatuaan koisi mukavasti pitkät pätkät. Jouluautoilun myötä pääsimme käymään vähän kauempana koirapuistossakin.
Tiuku kävi joulukylässä kahdessa lapsiperheessä. Ensimmäisessä vierailussa oli meno villiä sekä lasten että koiran osalta ja molemmat innostivat vuoroin toisiaan. Toisessa kyläpaikassa meno oli selvästi rauhallisempaa, varmaan väsy painoi jo. Kumpaankaan kylään ei saatu pissaluikkua lattialle, mikä on aikas hieno suoritus, vaikka koiraa vahdittiinkin koko ajan. Uskallammekohan ajatella että edistystä olisi tapahtunut?
Näin välipäivien kunniaksi Tiuku sitten sairastui silmätulehdukseen ja on nyt aika potilas. Tippoja laitetaan useat kerrat päivässä. Eläinlääkäri määräsi lääkkeen myös nenäpunkin karkoitukseen. Vaivat eivät kuitenkaan ilmeisesti vaivaa ulkona, sillä siellä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Sisällä sitten pötkötellään ja lupataan silmää ja näytetään raukkelilta.
Kilju aristi tänään sähisten häntänsä päätä. Meidän tietääksemme häntää ei ole kohdannyt mikään tapaturma. Toivottavasti muistamme oikein, eikä häntä ole jäänyt meidän tallomaksi tai oven väliin.
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
1 yö jouluun!
Neppulassa jouluvalmistelut ovat kuumimmillaan. Tiukulle ollaan lähdössä hakemaan jouluksi ruokaa ja samalla katsastetaan kuusitarjontaa. Kuusi sisällä saattaakin olla Tiukusta sen verran ihmeellinen asia, että olemme tehneet jo varasuunnitelman siirtää kuusi parvekkeelle, jos homma ei ota toimiakseen muuten.
Kaikkien tyttöjen aluset on pesty ja vielä pitäisi pyykätä Tiukun pehmolelut. Ne ovatkin aika koppuraisia kuolasta.
Piparitaikina tehdään tänään ja huomenna leivotaan sitten mm. kissapipareita. Harmillista, ettei vastaan ole tullut vinttikoiramuottia!
Kaikkien tyttöjen aluset on pesty ja vielä pitäisi pyykätä Tiukun pehmolelut. Ne ovatkin aika koppuraisia kuolasta.
Piparitaikina tehdään tänään ja huomenna leivotaan sitten mm. kissapipareita. Harmillista, ettei vastaan ole tullut vinttikoiramuottia!
maanantai 21. joulukuuta 2009
Köpsötinhuolia
Sunnuntaina koirapuistoillessa yksi köpsötin meni ja hukkui koirien juostessa ja pöllyttäessä lunta. Harmillista sinänsä, sillä kyseessä oikein oivallinen köpsötin, ja suht uusikin! Koko koirapuistoväen kanssa etsittiin, mutta tuloksetta.
Uusi köpsötintilaus tehty, ja nyt oikein tuplana. Toinen setti onkin sitten vaaleanpunainen! Kuvaa saatte heti kun saapuvat, tosin tossutehtaalla oli kiirettä ja tilaus saapunee vasta vuoden vaihduttua ja arjen alettua.
Varaköpsöttimenä toimii nyt varsinaisten köpsöttimien alle hankittu vauvan sukka. Paketissa oli sukat ja sellaiset tumput, joissa ei ole peukaloa ja vaikuttaa siltä, että takakoipeen sukkamalli sopii kuminauhan kanssa suhteellisen hyvin. Nämä siis tarkoitettu lisälämmittimiksi, mutta nyt saavat tuurata tositoimissa uusia päällisköpsöttimiä odotellessa.
Tiuku on alkanut kaluta puristeluita sellaisella vauhdilla että hirvittää! Ennen pikkutytön pikkuhampaat saivat järsittyä luusta pitkällä aikavälillä muodottoman, nyt sama tapahtui vartissa. Puristeluita täytynee siis lisätä ostoslistaan joulunpyhiksi, jotta tekemistä riittää.
Kiljun leikkityyli alkaa huolestuttavasti muistuttaa vanhan ja edesmenneen Penni Käppisen tyyliä: leikkiin ikään kuin erehdytään vahingossa ja aivan hetkeksi ja sen jälkeen ollaan hyvin hämillään kontrollin menettämisestä ja keräillään itseään. Tuleekohan siitä yhtä estynyt kuin Penni oli?
Uusi köpsötintilaus tehty, ja nyt oikein tuplana. Toinen setti onkin sitten vaaleanpunainen! Kuvaa saatte heti kun saapuvat, tosin tossutehtaalla oli kiirettä ja tilaus saapunee vasta vuoden vaihduttua ja arjen alettua.
Varaköpsöttimenä toimii nyt varsinaisten köpsöttimien alle hankittu vauvan sukka. Paketissa oli sukat ja sellaiset tumput, joissa ei ole peukaloa ja vaikuttaa siltä, että takakoipeen sukkamalli sopii kuminauhan kanssa suhteellisen hyvin. Nämä siis tarkoitettu lisälämmittimiksi, mutta nyt saavat tuurata tositoimissa uusia päällisköpsöttimiä odotellessa.
Tiuku on alkanut kaluta puristeluita sellaisella vauhdilla että hirvittää! Ennen pikkutytön pikkuhampaat saivat järsittyä luusta pitkällä aikavälillä muodottoman, nyt sama tapahtui vartissa. Puristeluita täytynee siis lisätä ostoslistaan joulunpyhiksi, jotta tekemistä riittää.
Kiljun leikkityyli alkaa huolestuttavasti muistuttaa vanhan ja edesmenneen Penni Käppisen tyyliä: leikkiin ikään kuin erehdytään vahingossa ja aivan hetkeksi ja sen jälkeen ollaan hyvin hämillään kontrollin menettämisestä ja keräillään itseään. Tuleekohan siitä yhtä estynyt kuin Penni oli?
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
4 yötä jouluun on..
Tiuku täytti eilen lauantaina 7kk. Synttäriä vietettin pulkkamäessä ja myöhemmin illalla siankorvaa syöden.
Tässä neiti pulkkamäkivarustuksessa ja alempana näette laskusuorituksen:
Tässä neiti pulkkamäkivarustuksessa ja alempana näette laskusuorituksen:
Pakkasta on ollut viime päivinä sen verran paljon, että koira on pitänyt topata ihan huolella pidempää ulkoilua varten. Onneksi vaatteet eivät ulkona kauheasti hidasta menoa, mitä nyt välillä vauhdissa yksi köpsötin putoaa jalasta.
Kissatytöt saivat eilen silakkaa ja Kilju uuden rasittavan tapansa mukaan ehti varastamaan annoksensa jo tiskipöydältä. Jouluna tytöille on luvassa lohta. Sen Kilju hakee varmaan ihan itsenäisesti jääkaapista saakka..
lauantai 28. marraskuuta 2009
Pitkästä aikaa!
Blogi on jäänyt entistä vähemmälle. Neppulassa Tiukun lääkärikäynti aiheutti paljon pohdintoja ja huolta ja muutoksia arkeen.
Tiukulla mitä todennäköisimmin on pelvic blatter, eli rakenteellinen poikkeuma, jossa virtsarakko on vatsaontelon sijasta lantio-ontelossa. Tilaan liittyy myös lyhyempi virtsaputki sekä huonommin toimiva ulompi sulkijalihas. Monesti tilaan mitä ilmeisemmin liittyy virtsan tiputtelua tai jopa "vuotamista", mutta Tiukulla tämän tyyppisiä oireita ei ole. Tiuku selvästi hallitsee rakkonsa ja sulkijalihaksensa.
Tilaa ei varsinaisesti ole diagnosoitu, sillä diagnoosia varten tarvitsisimme parit isommat tutkimukset eläinsairaalalla. Jossain vaiheessa saatamme ne tehdäkin, aika näyttää. Tilasta ei koiralle ole harmia, mitä nyt se tiheämpi tarve pissiä. Selvääkin selvempää on, että sisäsiisteydestä emme voi mennä täysin takuuseen, mutta päätimme tehdä kaikkemme sitä treenataksemme.
Onneksi tilanne on nyt ollut se, että Tiukun on tarvinnut olla varsin vähän yksikseen. Yöt nukutaan vuorotellen olohuoneessa, jotta voidaan tarpeen vaatiessa mennä ulos. Keskellä yötä ei pissalle ole enää tarvinnut mennä, mutta aamuvarhaisella nousin tänäkin aamuna.
Tiukennetun sisäsiisteysharjoittelun jälkeen näyttää siltä, että fyysistä pidätyskykyä löytyy kyllä. Halusta taas emme oikein tiedä. Vähän vaikuttaa siltä, että suureksi osaksi pissailu on ollut tapaa, ehkä keinoa purkaa turhautumista tai ahdistusta tai levottomuutta, ja varmasti myös virtsatietulehduksen johdosta syntynyttä tapaa. Ehkä Tiuku on oppinut sietämään paremmin virtsarakossa tuntuvaa painetta, eikä rakkoa ole tarpeen tyhjentää jatkuvasti. 15-20 pissakerrasta ollaan nyt siirrytty pikkuhiljaa 6-8 pissakertaan päivässä. Tämähän on jo ihan mahdollinen määrä meidän ihmistenkin kannalta.
Muuten Neppulassa kaikki hyvin. Mauski nautiskelee Tiukun lämmöstä köllimällä sen vieressä ja Kilju taas tyytyy nautiskelemaan muista lämmön lähteistä, kuten vaikkapa päällä olevasta astianpesukoneesta :D.
Tiukulla mitä todennäköisimmin on pelvic blatter, eli rakenteellinen poikkeuma, jossa virtsarakko on vatsaontelon sijasta lantio-ontelossa. Tilaan liittyy myös lyhyempi virtsaputki sekä huonommin toimiva ulompi sulkijalihas. Monesti tilaan mitä ilmeisemmin liittyy virtsan tiputtelua tai jopa "vuotamista", mutta Tiukulla tämän tyyppisiä oireita ei ole. Tiuku selvästi hallitsee rakkonsa ja sulkijalihaksensa.
Tilaa ei varsinaisesti ole diagnosoitu, sillä diagnoosia varten tarvitsisimme parit isommat tutkimukset eläinsairaalalla. Jossain vaiheessa saatamme ne tehdäkin, aika näyttää. Tilasta ei koiralle ole harmia, mitä nyt se tiheämpi tarve pissiä. Selvääkin selvempää on, että sisäsiisteydestä emme voi mennä täysin takuuseen, mutta päätimme tehdä kaikkemme sitä treenataksemme.
Onneksi tilanne on nyt ollut se, että Tiukun on tarvinnut olla varsin vähän yksikseen. Yöt nukutaan vuorotellen olohuoneessa, jotta voidaan tarpeen vaatiessa mennä ulos. Keskellä yötä ei pissalle ole enää tarvinnut mennä, mutta aamuvarhaisella nousin tänäkin aamuna.
Tiukennetun sisäsiisteysharjoittelun jälkeen näyttää siltä, että fyysistä pidätyskykyä löytyy kyllä. Halusta taas emme oikein tiedä. Vähän vaikuttaa siltä, että suureksi osaksi pissailu on ollut tapaa, ehkä keinoa purkaa turhautumista tai ahdistusta tai levottomuutta, ja varmasti myös virtsatietulehduksen johdosta syntynyttä tapaa. Ehkä Tiuku on oppinut sietämään paremmin virtsarakossa tuntuvaa painetta, eikä rakkoa ole tarpeen tyhjentää jatkuvasti. 15-20 pissakerrasta ollaan nyt siirrytty pikkuhiljaa 6-8 pissakertaan päivässä. Tämähän on jo ihan mahdollinen määrä meidän ihmistenkin kannalta.
Muuten Neppulassa kaikki hyvin. Mauski nautiskelee Tiukun lämmöstä köllimällä sen vieressä ja Kilju taas tyytyy nautiskelemaan muista lämmön lähteistä, kuten vaikkapa päällä olevasta astianpesukoneesta :D.
tiistai 27. lokakuuta 2009
Huilipäivä
Eilen maanantaina Tiuku vietti vapaapäivää. Pitkästä aikaa Tiuku oli lyhyen työpäivän ypöyksin. Jostain syystä viimeisten parin viikon aikana menot ovat ajoittuneet niin, ettei Tiukun ole tarvinnut olla juuri kolmea tuntia kauempaa yksinään. Nyt oli vuorossa siis vapaapäivä ilman omien ihmisten vahtimista, sehän on aika rankkaa puuhaa se.
Tätäkin rankempaa oli ilmeisesti sunnuntaiset treffit Onnin kanssa koirapuistossa. Onni on karvainen ja korvainen ja se on Tiukusta ihanaa. Karvaisissa korvissa saa roikkua ja Onni jahtaa ja Onnia saa purra. Voiko parempaa kaveria ollakaan? Onni on lagotto, jonka tapasimme pentukurssilla ja nyttemmin olemme myös samalla hihnakäytöskurssilla. Nuoriso on löytänyt toisensa ja nauttivat toistensa seurasta täysillä. Pari on hauska näky toisen ollessa pötkö ja karvainen ja toisen luihu ja hyvin vähäkarvainen.
Sunnuntaisen telmimisen tuloksena oli kaksi kuraista koiraa, mutta jostain syystä kaksi vielä kuraisempaa omistajaa. Kotimatkalla näytti siltä, että minä olisin koiran sijaan piehtaroinut mudassa! Ihan täyspätevää selitystä tähän ei löydy, mutta juu, kyllä ne molemmat taisivat vähän hyppiä vasten.. Kotona oli vuorossa pyykkäystä sekä erittäin uupuneen koiran pesu. Tyttö piti kantaa iltapissille, kun ei jaksanut nousta.
Tiukun pissitulehdus ei ota laantuakseen, keskiviikkona on edessä tarkempia tutkimuksia. Tyttö täytyy rauhoittaa virtsarakon ultraamista, vaginoskopiaa sekä verinäytteiden ottoa varten.
Tätäkin rankempaa oli ilmeisesti sunnuntaiset treffit Onnin kanssa koirapuistossa. Onni on karvainen ja korvainen ja se on Tiukusta ihanaa. Karvaisissa korvissa saa roikkua ja Onni jahtaa ja Onnia saa purra. Voiko parempaa kaveria ollakaan? Onni on lagotto, jonka tapasimme pentukurssilla ja nyttemmin olemme myös samalla hihnakäytöskurssilla. Nuoriso on löytänyt toisensa ja nauttivat toistensa seurasta täysillä. Pari on hauska näky toisen ollessa pötkö ja karvainen ja toisen luihu ja hyvin vähäkarvainen.
Sunnuntaisen telmimisen tuloksena oli kaksi kuraista koiraa, mutta jostain syystä kaksi vielä kuraisempaa omistajaa. Kotimatkalla näytti siltä, että minä olisin koiran sijaan piehtaroinut mudassa! Ihan täyspätevää selitystä tähän ei löydy, mutta juu, kyllä ne molemmat taisivat vähän hyppiä vasten.. Kotona oli vuorossa pyykkäystä sekä erittäin uupuneen koiran pesu. Tyttö piti kantaa iltapissille, kun ei jaksanut nousta.
Tiukun pissitulehdus ei ota laantuakseen, keskiviikkona on edessä tarkempia tutkimuksia. Tyttö täytyy rauhoittaa virtsarakon ultraamista, vaginoskopiaa sekä verinäytteiden ottoa varten.
perjantai 23. lokakuuta 2009
Vauhtiavauhtia!
Tämän päivän koirapuistokokemus oli onneksi niin onnistunut, etten usko Tiukun saaneen pysyvämpiä pelkoja niiden pikkuhaukkujen jäljiltä. Kavereina oli kaksi erilaista spanielia, sekä lopuksi myös yksi mukava staffi. Tiuku pinkoi minkä koivistaan pääsi, ja Tiukuhan pääsee! Kyllä näyttää hienolta syksyisessä puistossa tuo lujaa juokseva brindle! Kotimatka puistosta käveltiin niin kuuliaisesti vierellä - toki naksuttimen ja namujen avustamana.
Nyt Mauski vastaanottaa koiraansa ja tekee tarvittavia toimenpiteitä, joihin kuuluu ehdottomasti puskeminen, mutta näköjään tällä kertaa myös korvien nuoleminen.
Pissatilanteesta on vaikea antaa arviota, eilen Tiukun ollessa neljä tuntia yksin, oli tullut kahdet isot pissat. Se on aika paljon se, kun tyttöä oli kuitenkin käytetty aamupäivällä neljästi pissalla. No, mutta tämä on vasta kolmas kokonainen päivä antibioottikuuria, täytyy malttaa vielä ja pitää peukkuja, että alkaisi tuo pissitarve vähentymään.
Nyt huolto on näemmä Mauskin osalta suoritettu ja molemmat makaavat ihan lähekkäin erittäin tyytyväisen oloisina. On ne söpöjä.
Nyt Mauski vastaanottaa koiraansa ja tekee tarvittavia toimenpiteitä, joihin kuuluu ehdottomasti puskeminen, mutta näköjään tällä kertaa myös korvien nuoleminen.
Pissatilanteesta on vaikea antaa arviota, eilen Tiukun ollessa neljä tuntia yksin, oli tullut kahdet isot pissat. Se on aika paljon se, kun tyttöä oli kuitenkin käytetty aamupäivällä neljästi pissalla. No, mutta tämä on vasta kolmas kokonainen päivä antibioottikuuria, täytyy malttaa vielä ja pitää peukkuja, että alkaisi tuo pissitarve vähentymään.
Nyt huolto on näemmä Mauskin osalta suoritettu ja molemmat makaavat ihan lähekkäin erittäin tyytyväisen oloisina. On ne söpöjä.
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Mokomakin pissavika!
Pissailu ja tulehdus jatkuvat, tänään vietiin uusi pissanäyte eläinlääkärille ja sieltä saatiin uudet antibiootit. Nämä eivät ole vaaleanpunaisia, kuten edelliset, mutta näyttävät maistuvan yhtä hyviltä.
Tänään koirapuistossa Tiuku pelästyi pahanpäiväisesti laumaa pikkuhaukkuja, olisivatko olleet pinsereitä tai jotain sen suuntaisia hauskan näköisiä hörökorvia. Vastaanotto ei vaan ollut niin hauska, vaan lauma (5-6 koiraa) räksyttivät Tiukun paniikin valtaan. Tiuku hyppäsi turvaan syliin ja kesti pitkä tovi ennen kuin tyttö oli entisellään. Onneksi puistoon tuli vähemmän haukkuvia koirakavereita, joiden kanssa neiti uskaltautui lopuksi ottamaan vähän spurttejakin.
Mau ja Kiu selvästi tuntevat huoneiston kylmenneen ja nautiskelevat ihmisen lämmöstä erityisen mielellään. Mau onneksi osaa nauttia myös lämpimästä koirasta köllimällä sen päällä, mutta Kiulta valitettavasti tämä hupi on vielä keksimättä.
Tänään koirapuistossa Tiuku pelästyi pahanpäiväisesti laumaa pikkuhaukkuja, olisivatko olleet pinsereitä tai jotain sen suuntaisia hauskan näköisiä hörökorvia. Vastaanotto ei vaan ollut niin hauska, vaan lauma (5-6 koiraa) räksyttivät Tiukun paniikin valtaan. Tiuku hyppäsi turvaan syliin ja kesti pitkä tovi ennen kuin tyttö oli entisellään. Onneksi puistoon tuli vähemmän haukkuvia koirakavereita, joiden kanssa neiti uskaltautui lopuksi ottamaan vähän spurttejakin.
Mau ja Kiu selvästi tuntevat huoneiston kylmenneen ja nautiskelevat ihmisen lämmöstä erityisen mielellään. Mau onneksi osaa nauttia myös lämpimästä koirasta köllimällä sen päällä, mutta Kiulta valitettavasti tämä hupi on vielä keksimättä.
perjantai 16. lokakuuta 2009
Lokakuun kuulumisia.
Syksy on muuttunut kylmemmäksi ja ajoittain on selvää, ettei Tiukun Hurtta-mantteli riitä sille lämmikkeeksi. Uutta nuttua ei ole kuitenkaan hommattu, vaan pidetty kylmimmillä keleillä lenkit lyhyenä. Ulkona tonotusta tulee väkisinkin esim. bussia odoteltaessa. Kylmään täytyy jonkin verran totutellakin, mutta on kurja katsella tuulessa ja viimassa tärisevää koiraa. Jotain lämmikettä pitänee hankkia.
Tiukulla on virtsatieinfektio ja ripuli. Pissaaminen on ollut aivan jatkuvaa, miltei tunnin välein. Nyt antibioottikuuri ja keoliini-pektiiniä ripuliin. Mitä ilmeisemmin ripuli johtuu virtsiksestä. Onneksi lääkkeet maistuvat Tiukusta hyvältä, joten niiden suhteen ei ole ongelmia.
Mauski nukkuu Tiukun kanssa yhä useammin. Pikkuhuoneessa olevan pesän päälle viritettiin kangas ja nyt mukavassa lämpöisessä majassa yhdessä kölliminen on vielä ihanampaa.
Kilju on vähentänyt sähinöitä huomattavasti. Kiljun lempipuuhaa on nykyään Tiukulle hankitun Dog Tornadon ratkaiseminen ja olohuoneen ikkunalaudalla maljakossa olevien kuivuneiden vaahteran lehtien nyppiminen.
Tiukulla on virtsatieinfektio ja ripuli. Pissaaminen on ollut aivan jatkuvaa, miltei tunnin välein. Nyt antibioottikuuri ja keoliini-pektiiniä ripuliin. Mitä ilmeisemmin ripuli johtuu virtsiksestä. Onneksi lääkkeet maistuvat Tiukusta hyvältä, joten niiden suhteen ei ole ongelmia.
Mauski nukkuu Tiukun kanssa yhä useammin. Pikkuhuoneessa olevan pesän päälle viritettiin kangas ja nyt mukavassa lämpöisessä majassa yhdessä kölliminen on vielä ihanampaa.
Kilju on vähentänyt sähinöitä huomattavasti. Kiljun lempipuuhaa on nykyään Tiukulle hankitun Dog Tornadon ratkaiseminen ja olohuoneen ikkunalaudalla maljakossa olevien kuivuneiden vaahteran lehtien nyppiminen.
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Iltapäiväpötköttäjät
Olimme Tiukun kanssa tutustumassa uuteen koirapuistoon ja koirakaveriin. Tiuku sai ekan kerran rotuistansa seuraa ja kyllä sitä juoksua riittikin! Koirakaverina oli Viwaun Usva. Ei siis sukua Tiukulle, vaikka kasvattaja onkin sama. Tytöillä meni yhdessä oikein hienosti vaikka Tiukua ihan vähän ulisuttikin. Tulos rotuisen kanssa juoksemisesta onkin sitten tämä tässä yllä.
Kilju ja Manuli kaulailevat edelleen mielellään. Tosin Manuli hyväksyy kaulailukaveriksi myös Tiukun, joskaan ihan tälläisiä otoksia emme ole onnistuneet saamaan. Manulin ja Tiukun kaulailu on erilaista, se tapahtuu liikkeessä Manulin huristessa ja puskiessa Tiukua ja Tiukun enemmän tai vähemmän tonottaessa hieman hämmentyneenä paikoillaan. Kilju tekee osaltaan tärkeää koiran kasvatustyötä muistuttamalla Tiukua, ettei liian lähelle saa tulla. Olemme Kiljulle hyvin kiitollisia hänen osallistumisestaan vaativaan kasvatustyöhön :D.
maanantai 14. syyskuuta 2009
Koulupäivä
Maanantai on Tiukun koulupäivä. Tänään tutustuttiin agilityyn ja kokeiltiin estettä ja putkea. Putki oli aluksi jännittävä, mutta sujui sekin oikein hyvin. Parasta on kuitenkin leikkihetki ja koirakaverit.
Mauski on alkanut hengailemaan enemmän ja enemmän koiran läheisyydessä. Jostain syystä tuo tönkköjalkainen haiseva otus on sen mieleen. Kilju puolestaan ei voi käsittää tätä parhaan ystävänsä mieltymystä. Epäilemme, että koira on saanut Kiljulta osumia, sillä se väistää jo paljon tehokkaammin Kiljun käskystä.
Molemmat kissatytöt ovat jo kokeilleet huussiaan. Ainakin toinen ovi voitaneen siis kiinnittää lähipäivinä.
Mauski on alkanut hengailemaan enemmän ja enemmän koiran läheisyydessä. Jostain syystä tuo tönkköjalkainen haiseva otus on sen mieleen. Kilju puolestaan ei voi käsittää tätä parhaan ystävänsä mieltymystä. Epäilemme, että koira on saanut Kiljulta osumia, sillä se väistää jo paljon tehokkaammin Kiljun käskystä.
Molemmat kissatytöt ovat jo kokeilleet huussiaan. Ainakin toinen ovi voitaneen siis kiinnittää lähipäivinä.
lauantai 12. syyskuuta 2009
Huussi ja huppu
Kissatytöt ovat saaneet oman huussin, josta kuvan saanette myöhemmin. Huussi on koekäytössä vielä ilman ovia, mutta kunhan käyttäjät ottavat huussin omakseen, lisäämme myös ovet.
Tiuku on saanut itselleen hupun talven viimoja vastaan. Tiuku on myös joutunut luopumaan yhdestä pesäkolostaan. Vaikuttaa siltä, että kolme oli liikaa ja homma meni säntäilyksi. Rauhoittumispaikka on löytynyt kylpyhuoneesta, jonne tyttö menee mielellään nukuttelemaan yksinänsä. Harkinnassa on häkin hankinta, jolloin Tiukulla olisi mahdollisuus löytää oma hämärä nurkkaus myös olohuoneesta.
Latailen pian kuvia katsottavaksi.
Tiuku on saanut itselleen hupun talven viimoja vastaan. Tiuku on myös joutunut luopumaan yhdestä pesäkolostaan. Vaikuttaa siltä, että kolme oli liikaa ja homma meni säntäilyksi. Rauhoittumispaikka on löytynyt kylpyhuoneesta, jonne tyttö menee mielellään nukuttelemaan yksinänsä. Harkinnassa on häkin hankinta, jolloin Tiukulla olisi mahdollisuus löytää oma hämärä nurkkaus myös olohuoneesta.
Latailen pian kuvia katsottavaksi.
torstai 3. syyskuuta 2009
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Koiraperhearkea
Neppulassa vilinää ja vilskettä riittää. Aikaa blogipäivitykselle on yllättävän vähän.
Kilju säikäytti meidät huonovointisuudellaan viikko sitten. Tila oli kuitenkin ilmeisen hetkellinen, sillä kummallisen tärinä-lipomiskohtauksen jälkeen ei ole ollut havaittavissa mitään kummempaa. Kilju jatkaa alkanutta uraansa sylikissana ja antaa kehruut jo useasti nostettaessa syliin. Kilju on myöskin ymmärtänyt, ettemme liiku vain häntä ja hänen ruokaansa varten. Tämä näkyy mm. siinä, että aamulla herätessäni ja sängystä noussessani Kilju ei entiseen tapaansa sinkoa keittiöön kiljumaan, vaan jää melkein joka kerta jatkamaan uniaan. Kilju tuntuu jotenkin aikuisemmalta nyt.
Manuli on ottanut Tiukun kanssa lähikontaktia useasti. Siis hyvällä, nimittäin puskemalla. Myös muutama käpälän viuhautus on nähty, mutta ilmeisesti Manu tyytyy läppäisemään ilman kynsiä. Puskut edellyttävät Tiukulta erityistä rauhallisuutta ja niiden jälkeen koiran naama on aivan Mauskin karvoissa.
Tiuku on lähestynyt kissoja myös vähemmän rauhallisesti ja kärsivällisesti: sorkat edellä, tuupaten molemmat vuorotellen kumoon. Manuli meni aivan mukkelismakkelis tästä tuuppauksesta.
Koiraystävä on koitellut meidän sen omien ihmistenkin hermoja. Ulkona remmikäyttäytyminen johti lopulta siihen pisteeseen, että molemmilla alkoi olla huumori vähissä. Tiuku säntäili, ryntäili, veti, komennettaessa yritti näykkiä, ainakin minua. Yritimme kannustaa toisiamme jaksamaan johdonmukaisuutta, jota olimme alusta asti pitäneet yllä. Soitto kasvattajalle auttoi myös, vaikkemme kasvattajan hyviä neuvoja vielä olekaan kokelleet. Ostimme nimittäin valjaat ja vaikuttaa siltä, että joko Tiuku on vielä hämmentynyt valjaista tai sitten ne todella auttoivat asiaan. Vieläkään Tiuku ei tietenkään ole mikään mallikoira vierellä kävelyssä, mutta lenkit tuntuvat nyt mukavilta ja ulos koiran kanssa lähtee mielellään.
Selvä yhteys hyvin käyttäytymiseen on myös vapaana juoksemisella. Emme ole edelleenkään vakiovieraita koirapuistossa, mutta Tiuku on silloin tällöin päässyt kirmaamaan tyhjään puistoon. Ja voi sitä riemua! Koiran sisälle kertynyt juoksu purkautuu välittömästi lähes räjähdysmäisellä voimalla. Tiuku nauttii vapaana säntäilystä, mutta ei hylkää meitä, vaan palaa luoksemme kutsuttaessa tai oma-aloitteisesti tarkastamaan sijaitimme. Koirapuistossa olemme päässeet harjoittelemaan myös luoksetuloa, mikä alkaa jo sujua. Myös seuraamista olemme varovasti kokeilleet kannustavin tuloksin. Tiukun lienee siis parasta päästä juoksemaan koirapuistoon silloin tällöin tietenkin sen oman hyvinvoinnin, mutta myös omien ihmisten mielenterveyden vuoksi.
Meidän ihmisten tueksi ja Tiukun sosialistamiseksi muihin koiriin, olemme ilmoittautuneet koirakouluun. Sen annista ja meidän edistymisestä saatte kuulla myöhemmin.
Ylipäätään pentukoiran omistaminen muistuttaa minun kuvaani lapsiperhearjesta. Nyt kaikki lapsiperheet saavat halutessaan olla eri mieltä kanssani. Meille, aikuisten ihmisten kissaperheelle, muutos on kuitenkin aika suuri. Hässäkkää ja tapahtumia riittää, kieltämistä ja kehumista aamusta iltaan. Koulutuksesta ei niinkään voi puhua, vaan kasvatuksesta. Olen huomannut, etten lainkaan ymmärrä niitä ihmisiä, jotka kovasti haluavat kissaa ja arpovat sen ottamista. Kissa on oikeasti helppo ja vaivaton seuralainen, joka viihtyy omassa rauhassaan. Kissalle kannetaan kotiin hiekkaa ja ruokaa ja sitten yhdessä nautiskellaan elosta. Kissa pissii laatikkoonsa ja laatikkoa tietysti tyhjennetään ja pestään. Ah, kuinka yksinkertaista ja rauhaisaa tälläinen elo on. Koiran kanssa on toista.
Mutta kaikella on puolensa. Kissat eivät vie meitä ulos katsomaan kesäiltojen muuttumista syksyisiksi eivätkä näytä meille hiekkatiellä hyppivää sammakkoa. Kissoja emme voi ottaa mukaan syksyiseen mustikkametsään osoittamaan mustikkamättäitä. En siis kadu koirapäätöstämme. Luulen, että Tiuku aktivoi meitä sellaisella tavalla, jota olemme olleet vailla.
Pitäisi varmaan muuten hankkia askelmittari :D.
Kilju säikäytti meidät huonovointisuudellaan viikko sitten. Tila oli kuitenkin ilmeisen hetkellinen, sillä kummallisen tärinä-lipomiskohtauksen jälkeen ei ole ollut havaittavissa mitään kummempaa. Kilju jatkaa alkanutta uraansa sylikissana ja antaa kehruut jo useasti nostettaessa syliin. Kilju on myöskin ymmärtänyt, ettemme liiku vain häntä ja hänen ruokaansa varten. Tämä näkyy mm. siinä, että aamulla herätessäni ja sängystä noussessani Kilju ei entiseen tapaansa sinkoa keittiöön kiljumaan, vaan jää melkein joka kerta jatkamaan uniaan. Kilju tuntuu jotenkin aikuisemmalta nyt.
Manuli on ottanut Tiukun kanssa lähikontaktia useasti. Siis hyvällä, nimittäin puskemalla. Myös muutama käpälän viuhautus on nähty, mutta ilmeisesti Manu tyytyy läppäisemään ilman kynsiä. Puskut edellyttävät Tiukulta erityistä rauhallisuutta ja niiden jälkeen koiran naama on aivan Mauskin karvoissa.
Tiuku on lähestynyt kissoja myös vähemmän rauhallisesti ja kärsivällisesti: sorkat edellä, tuupaten molemmat vuorotellen kumoon. Manuli meni aivan mukkelismakkelis tästä tuuppauksesta.
Koiraystävä on koitellut meidän sen omien ihmistenkin hermoja. Ulkona remmikäyttäytyminen johti lopulta siihen pisteeseen, että molemmilla alkoi olla huumori vähissä. Tiuku säntäili, ryntäili, veti, komennettaessa yritti näykkiä, ainakin minua. Yritimme kannustaa toisiamme jaksamaan johdonmukaisuutta, jota olimme alusta asti pitäneet yllä. Soitto kasvattajalle auttoi myös, vaikkemme kasvattajan hyviä neuvoja vielä olekaan kokelleet. Ostimme nimittäin valjaat ja vaikuttaa siltä, että joko Tiuku on vielä hämmentynyt valjaista tai sitten ne todella auttoivat asiaan. Vieläkään Tiuku ei tietenkään ole mikään mallikoira vierellä kävelyssä, mutta lenkit tuntuvat nyt mukavilta ja ulos koiran kanssa lähtee mielellään.
Selvä yhteys hyvin käyttäytymiseen on myös vapaana juoksemisella. Emme ole edelleenkään vakiovieraita koirapuistossa, mutta Tiuku on silloin tällöin päässyt kirmaamaan tyhjään puistoon. Ja voi sitä riemua! Koiran sisälle kertynyt juoksu purkautuu välittömästi lähes räjähdysmäisellä voimalla. Tiuku nauttii vapaana säntäilystä, mutta ei hylkää meitä, vaan palaa luoksemme kutsuttaessa tai oma-aloitteisesti tarkastamaan sijaitimme. Koirapuistossa olemme päässeet harjoittelemaan myös luoksetuloa, mikä alkaa jo sujua. Myös seuraamista olemme varovasti kokeilleet kannustavin tuloksin. Tiukun lienee siis parasta päästä juoksemaan koirapuistoon silloin tällöin tietenkin sen oman hyvinvoinnin, mutta myös omien ihmisten mielenterveyden vuoksi.
Meidän ihmisten tueksi ja Tiukun sosialistamiseksi muihin koiriin, olemme ilmoittautuneet koirakouluun. Sen annista ja meidän edistymisestä saatte kuulla myöhemmin.
Ylipäätään pentukoiran omistaminen muistuttaa minun kuvaani lapsiperhearjesta. Nyt kaikki lapsiperheet saavat halutessaan olla eri mieltä kanssani. Meille, aikuisten ihmisten kissaperheelle, muutos on kuitenkin aika suuri. Hässäkkää ja tapahtumia riittää, kieltämistä ja kehumista aamusta iltaan. Koulutuksesta ei niinkään voi puhua, vaan kasvatuksesta. Olen huomannut, etten lainkaan ymmärrä niitä ihmisiä, jotka kovasti haluavat kissaa ja arpovat sen ottamista. Kissa on oikeasti helppo ja vaivaton seuralainen, joka viihtyy omassa rauhassaan. Kissalle kannetaan kotiin hiekkaa ja ruokaa ja sitten yhdessä nautiskellaan elosta. Kissa pissii laatikkoonsa ja laatikkoa tietysti tyhjennetään ja pestään. Ah, kuinka yksinkertaista ja rauhaisaa tälläinen elo on. Koiran kanssa on toista.
Mutta kaikella on puolensa. Kissat eivät vie meitä ulos katsomaan kesäiltojen muuttumista syksyisiksi eivätkä näytä meille hiekkatiellä hyppivää sammakkoa. Kissoja emme voi ottaa mukaan syksyiseen mustikkametsään osoittamaan mustikkamättäitä. En siis kadu koirapäätöstämme. Luulen, että Tiuku aktivoi meitä sellaisella tavalla, jota olemme olleet vailla.
Pitäisi varmaan muuten hankkia askelmittari :D.
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Harjoituksia ja totutteluja
Tiuku on kasvanut kovasti. Painoa oli maanantaina rokotuksissa 4,7kg. Syödyt raksut muuttuvat kovaa vauhtia koiraksi. Eläinlääkärikäynti meni moitteettomasti ja palkinnoksi Tiuku sai herkulliset jäniksen korvat.
Olemme vähän tutustuneet koirapuistoihin niiden ollessa tyhjillään. Kolmessa puistossa vierailtuamme olemme todenneet tuon kotia lähimmän olevan viihtyisin kaikkien osapuolten kannalta. Mukavasti maastovaihteluita, ei hyttysiä, iso puisto ja piilopaikkoja erilaista treeniä varten. Koirapuistoulkoilut ovat Tiukulle juhlaa, sillä siellä pääsee juoksemaan. Juokseminen on Tiukulle selvästi elinehto. Mikään muu ei saa sitä yhtä onnelliseksi, eikä myöskään yhtä väsyneeksi. Juoksemisen lomassa olemme harjoitelleet kovasti luoksetuloa. Eilen kävimme tutustumassa myös mereen sellaisessa koirapuistossa, jossa on koirilla uimismahdollisuus. Tiuku halusi lähinnä juoda meren ja syödä hiekan sen alta. Täytynee käydä vielä totuttelemassa tänä kesänä, ettei ensi kesän veneilyissä tule yllätyksiä. Vesi ei taida olla Tiukun juttu muutenkaan. Tiuku ei nauti suihkusta eikä tietenkään märästä kelistä ulkona. Liekö kissat kertoneet sille veden olevan märkää.
Kissatytöt pärjäävät koiraelossa mukavasti. Kilju on edistynyt poissaollessani huimasti, mutta sähinöitä silti vielä kuulee. Kiljusta on tullut varsinainen kehruumoottori ja se hakeutuu läheisyyteen enemmän kuin ennen. Rapsutellakin saa nyt toisella tavalla ja aamuisin heräillään kehräillen maharapsuista nautiskellen. Kun koira nukkuu tai on poissa, kissat tulevat olohuoneeseen nautiskelemaan seurasta ja rauhasta.
Sisäsiisteysharjoittelu Tiukun kanssa on entisellään. Yöllä on tavallisesti kahdet pissat ja kakka ilmestynyt sanomalehden päälle. Päiväsaikaan meidän ollessa kotona, ei vahinkoja sisälle tavallisesti satu. Kun Tiuku on yksinään useamman tunnin päivällä, on yleensä saldona 1-2 pissaa. Eilen eläinkaupassa käydessämme kuulimme kissoista, jotka olivat alkaneet tehdä tarpeitaan minne sattuu koiran pennun tultua taloon. Toivottavasti meidän kissatytöt eivät keksi tällaista apinointia.
Hihnakäytöstä treenataan edelleen kontaktitreenin ohessa. Vieraassa paikassa pienessä jännityksessä Tiuku käyttäytyy ikäänsä nähden erinomaisesti. Kotikulmilla, tai muuten turvallisilla ja rauhallisilla paikoilla vetäminen ja maasta syöminen on enemmän tai vähemmän jatkuvaa. On vaikea ehtiä antamaan positiivista palautetta ja palkita kaiken eisyöeivedäeisyöeivedä välissä.
Tiukulla on lomaolosuhteita jäljellä vielä neljä kokonaista päivää. Sen jälkeen alkaa arki ja 8-9 tunnin päivittäiset yksinolot.
Olemme vähän tutustuneet koirapuistoihin niiden ollessa tyhjillään. Kolmessa puistossa vierailtuamme olemme todenneet tuon kotia lähimmän olevan viihtyisin kaikkien osapuolten kannalta. Mukavasti maastovaihteluita, ei hyttysiä, iso puisto ja piilopaikkoja erilaista treeniä varten. Koirapuistoulkoilut ovat Tiukulle juhlaa, sillä siellä pääsee juoksemaan. Juokseminen on Tiukulle selvästi elinehto. Mikään muu ei saa sitä yhtä onnelliseksi, eikä myöskään yhtä väsyneeksi. Juoksemisen lomassa olemme harjoitelleet kovasti luoksetuloa. Eilen kävimme tutustumassa myös mereen sellaisessa koirapuistossa, jossa on koirilla uimismahdollisuus. Tiuku halusi lähinnä juoda meren ja syödä hiekan sen alta. Täytynee käydä vielä totuttelemassa tänä kesänä, ettei ensi kesän veneilyissä tule yllätyksiä. Vesi ei taida olla Tiukun juttu muutenkaan. Tiuku ei nauti suihkusta eikä tietenkään märästä kelistä ulkona. Liekö kissat kertoneet sille veden olevan märkää.
Kissatytöt pärjäävät koiraelossa mukavasti. Kilju on edistynyt poissaollessani huimasti, mutta sähinöitä silti vielä kuulee. Kiljusta on tullut varsinainen kehruumoottori ja se hakeutuu läheisyyteen enemmän kuin ennen. Rapsutellakin saa nyt toisella tavalla ja aamuisin heräillään kehräillen maharapsuista nautiskellen. Kun koira nukkuu tai on poissa, kissat tulevat olohuoneeseen nautiskelemaan seurasta ja rauhasta.
Sisäsiisteysharjoittelu Tiukun kanssa on entisellään. Yöllä on tavallisesti kahdet pissat ja kakka ilmestynyt sanomalehden päälle. Päiväsaikaan meidän ollessa kotona, ei vahinkoja sisälle tavallisesti satu. Kun Tiuku on yksinään useamman tunnin päivällä, on yleensä saldona 1-2 pissaa. Eilen eläinkaupassa käydessämme kuulimme kissoista, jotka olivat alkaneet tehdä tarpeitaan minne sattuu koiran pennun tultua taloon. Toivottavasti meidän kissatytöt eivät keksi tällaista apinointia.
Hihnakäytöstä treenataan edelleen kontaktitreenin ohessa. Vieraassa paikassa pienessä jännityksessä Tiuku käyttäytyy ikäänsä nähden erinomaisesti. Kotikulmilla, tai muuten turvallisilla ja rauhallisilla paikoilla vetäminen ja maasta syöminen on enemmän tai vähemmän jatkuvaa. On vaikea ehtiä antamaan positiivista palautetta ja palkita kaiken eisyöeivedäeisyöeivedä välissä.
Tiukulla on lomaolosuhteita jäljellä vielä neljä kokonaista päivää. Sen jälkeen alkaa arki ja 8-9 tunnin päivittäiset yksinolot.
lauantai 1. elokuuta 2009
Tuliaisia nepuille
Kukaan nepuista ei näyttänyt ottavan stressiä vaikka pakkasin reissukamoja. Hyvä niin. Tiuku kävi vähän puremassa rinkan hihnoja.
Tytöt saivat tänään Surokin näyttelystä siltä kuuluisalta saksalaiselta myyjältä (linkitän joskus myöhemmin tämän), joka käy vaan kerta vuoteen Suomessa, tuliaiseksi kolme alustaa. Kaksi kissatytöille ikkunalautojen lämmittäjäksi ja yksi isompi lattiatyynyksi. Lattiaversio on niin iso, että Tiuku mahtuu siihen vielä tovin. Kissatytöt saivat myös samalta myyjältä erittäin hyväksi havaittuja kissanminttu-valeriaanahiiriä sekä pienen huiskan. Hiiri sai Kiljunkin pyörimään lattialla ja Manu jahtasi onnessaan huiskaansa.
Tiuku on tänään keskittynyt lattiapissimään. Jostain syystä pisut on päässeet lirahtamaan tänään useammin lattialle. Tiuku sai näyttelytuliaisiksi Urine Off nimistä tuotetta, jolla saa pissan hajun mistä vaan pois kokonaan. Minun nenä on varmasti jo aivan liian tottunut hajuun, joka saattaa hyvinkin kannustaa tyttöä pissimään sisällä. Urine Offin pitäisi olla avuksi sisäsiistiksi opettelussa, mutta myös ihan ihmisnenään tunkevan pissan hajun poistamisessa.
Nyt viikoksi heipat täältä Neppulasta.
Tytöt saivat tänään Surokin näyttelystä siltä kuuluisalta saksalaiselta myyjältä (linkitän joskus myöhemmin tämän), joka käy vaan kerta vuoteen Suomessa, tuliaiseksi kolme alustaa. Kaksi kissatytöille ikkunalautojen lämmittäjäksi ja yksi isompi lattiatyynyksi. Lattiaversio on niin iso, että Tiuku mahtuu siihen vielä tovin. Kissatytöt saivat myös samalta myyjältä erittäin hyväksi havaittuja kissanminttu-valeriaanahiiriä sekä pienen huiskan. Hiiri sai Kiljunkin pyörimään lattialla ja Manu jahtasi onnessaan huiskaansa.
Tiuku on tänään keskittynyt lattiapissimään. Jostain syystä pisut on päässeet lirahtamaan tänään useammin lattialle. Tiuku sai näyttelytuliaisiksi Urine Off nimistä tuotetta, jolla saa pissan hajun mistä vaan pois kokonaan. Minun nenä on varmasti jo aivan liian tottunut hajuun, joka saattaa hyvinkin kannustaa tyttöä pissimään sisällä. Urine Offin pitäisi olla avuksi sisäsiistiksi opettelussa, mutta myös ihan ihmisnenään tunkevan pissan hajun poistamisessa.
Nyt viikoksi heipat täältä Neppulasta.
perjantai 31. heinäkuuta 2009
.jpg)
Kesäkesä.
Neppulan kesään kuuluu kärpästen lisäksi myös hyttysiä. Koiran ulkoilutus on mahdollistanut hyttysten pääsemisen kimppuumme, eivätkä ne ole säälineet meitä.
Kilju on alkanut tulemaan esiin enemmän, tosin myös siten sähisemään enemmän. Pari hassua kertaa on käynyt niin, että Kilju on vahingossa haistanut Tiukua ihan vähän lähempää. Tosin nämäkin tilanteet päättyvät sähinään. Nyt, juuri tällä hetkellä, Tiuku on tuolin alla jonka päällä vartioi Kilju. Kilju sähähtelee ja murisee nähdessään Tiukun, mutta ei poistu tuolilta, vaikka koira menee makaamaan toisaalle välillä ja reitti olisi selvä. En tiedä onko tämä edistystä.
Tiuku on käynyt kylässä Turussa ja kiittää lahjapötköstä. Bussimatkat molempiin suuntiin menivät erinomaisesti täydessä unessa. Vaikuttaa siltä, että saamme tästä nepusta oivallisen matkaseuralaisen, joka arvostaa matkaamisessa samoja asioita kuin mekin - hyviä unia!
Eilen Tiuku oli meidän ja kummitytön perheen seurana Kaivopuistossa. Siellä riitti vilinää ja vilskettä juuri leikatusta nurmikosta kiljuviin ipanoihin. Näistä molemmista Tiuku pitää. Ja mitä enemmän ipanat nurmikolla juoksevat ja hyppivät, sitä parempi. Tosin näitä kierroksia on vähän vaikea laskea alas, eivätkä kaikki lapset moisesta lähestymisestä pidä ja siksi harjoittelemme myös lasten kanssa rauhallista lähestymistä.
Tiuku on kotona herkkä ja tottelevainen tyttö, jolle ei juuri joudu räyhäämään. Jos täytyy ärähtää kovasti, se muistetaan vielä seuraavanakin päivänä ja ollaan loukkaantuneita. Ulkona taas mukana on ilmeisesti eri koira. Tiukun herkkyys painuu ulkona täysin unholaan, eikä kieltoja tai houkutteluita jaksa kuunnella. Onneksi tyttö on niin kevyt ja pieni, ettemme ole pulassa - vielä. Tiuku siis vetää, höntyilee, kiskoo, pysähtelee, säntäilee ja ryntäilee. Näiden ihanuuksien lisäksi Tiuku syö maasta kaiken, aivan todella kaiken. Eli mahtava ulkokaveri kertakaikkiaan. Treenaus jatkuu, nyt tiukennetulla linjalla.
Kilju on alkanut tulemaan esiin enemmän, tosin myös siten sähisemään enemmän. Pari hassua kertaa on käynyt niin, että Kilju on vahingossa haistanut Tiukua ihan vähän lähempää. Tosin nämäkin tilanteet päättyvät sähinään. Nyt, juuri tällä hetkellä, Tiuku on tuolin alla jonka päällä vartioi Kilju. Kilju sähähtelee ja murisee nähdessään Tiukun, mutta ei poistu tuolilta, vaikka koira menee makaamaan toisaalle välillä ja reitti olisi selvä. En tiedä onko tämä edistystä.
Tiuku on käynyt kylässä Turussa ja kiittää lahjapötköstä. Bussimatkat molempiin suuntiin menivät erinomaisesti täydessä unessa. Vaikuttaa siltä, että saamme tästä nepusta oivallisen matkaseuralaisen, joka arvostaa matkaamisessa samoja asioita kuin mekin - hyviä unia!
Eilen Tiuku oli meidän ja kummitytön perheen seurana Kaivopuistossa. Siellä riitti vilinää ja vilskettä juuri leikatusta nurmikosta kiljuviin ipanoihin. Näistä molemmista Tiuku pitää. Ja mitä enemmän ipanat nurmikolla juoksevat ja hyppivät, sitä parempi. Tosin näitä kierroksia on vähän vaikea laskea alas, eivätkä kaikki lapset moisesta lähestymisestä pidä ja siksi harjoittelemme myös lasten kanssa rauhallista lähestymistä.
Tiuku on kotona herkkä ja tottelevainen tyttö, jolle ei juuri joudu räyhäämään. Jos täytyy ärähtää kovasti, se muistetaan vielä seuraavanakin päivänä ja ollaan loukkaantuneita. Ulkona taas mukana on ilmeisesti eri koira. Tiukun herkkyys painuu ulkona täysin unholaan, eikä kieltoja tai houkutteluita jaksa kuunnella. Onneksi tyttö on niin kevyt ja pieni, ettemme ole pulassa - vielä. Tiuku siis vetää, höntyilee, kiskoo, pysähtelee, säntäilee ja ryntäilee. Näiden ihanuuksien lisäksi Tiuku syö maasta kaiken, aivan todella kaiken. Eli mahtava ulkokaveri kertakaikkiaan. Treenaus jatkuu, nyt tiukennetulla linjalla.
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Erilainen yö
Pentuaitausaika on virallisesti ohi ja aitaus avattu. Tiuku tuli aitauksen yli yhteensä kolmesti ja viimeisen kerran myös aitauksen parantelujen jälkeen. Oli uskottava, ettei tyttö viihtynyt siellä. Viime yö nukuttiin sitten ensimmäisen kerran erikseen ja onnistuneesti! Aikaisemmin jo iltapuuhien aikaan on alkanut ujellus ja valitus, joka on yltänyt aina ulvontaan saakka. Nyt yö sujui siis hyvin, oletettavasti tilanteeseen vaikutti myös radio ja päälle jätetty lamppu. Lattialla oli aamulla tosin kolmet pissat, joka on kahdet enemmän kuin aikaisimpina öinä vanhoilla järjestelyillä. Tämä uusi järjestely ei siis kannusta Tiukua pidättelemään aamulenkille saakka yhtä tehokkaasti. Jostain täytyy näemmä tinkiä.
Tiuku saatiin syömään paremmin loppuviikosta, kun raksujen sekaan laitettiin teelusikallinen Manulin A/D:tä. Tätä herkkua ronkelisti syövä Tiuku ei voinut vastustaa ja tällä keinolla olemme saaneet tytön syömään sen verran päivässä kun pitääkin. Raksut ovatkin muuttuneet saman tien koiraksi, tyttö näyttää kasvaneen silmissä.
Kissatytöt pidettiin eristyksessä Tiukun viettäessä yötä yksin, jotta mahdollisilta jahtaushoukutuksilta vältyttäisiin. Vaikkakin olimme jo pistäneet aikaisemmin merkille, että Manulin saapuminen paikalle, saattoi rauhoittaa ulvovaa Tiukua, halusimme kuitenkin turvata yörauhan kissatyttöjen osalta. Kissat eivät eristyksestä ole etenkään yöaikaan moksiskaan. Tosin Manu ei pääse silloin omalle yöpaikalleen olohuoneen ikkunalaudalle.
Manu oli onnessaan eilisistä vieraista ja nautti jälleen sylittelystä ja kampailuista täysin karvoin. Uusia varsinaisia tutustumisyrityksiä Tiukun kanssa ei ole tehty, pari kertaa tosin jouduttu pakenemaan päälle juoksevaa hurttaa. Mitään traumoja ei näemmä kuitenkaan ole tullut.
Kilju on jälleen edistynyt omalla hitaalla tavallaan ja käväisee olohuoneessa aina silloin tällöin ovien ollessa auki. Yhdessä meidän omien ihmisten kanssa on hengailtu jo sohvallakin, Kilju omalla käsinojallaan. Koiran olessa lähellä Kilju kuitenkin katsoo parhaakseen sähistä pieni suu punaisena.
Tiuku kiittää sunnuntaivieraita tuliaisistaan! Yksinoloharjoitukset jatkuvat.
Tiuku saatiin syömään paremmin loppuviikosta, kun raksujen sekaan laitettiin teelusikallinen Manulin A/D:tä. Tätä herkkua ronkelisti syövä Tiuku ei voinut vastustaa ja tällä keinolla olemme saaneet tytön syömään sen verran päivässä kun pitääkin. Raksut ovatkin muuttuneet saman tien koiraksi, tyttö näyttää kasvaneen silmissä.
Kissatytöt pidettiin eristyksessä Tiukun viettäessä yötä yksin, jotta mahdollisilta jahtaushoukutuksilta vältyttäisiin. Vaikkakin olimme jo pistäneet aikaisemmin merkille, että Manulin saapuminen paikalle, saattoi rauhoittaa ulvovaa Tiukua, halusimme kuitenkin turvata yörauhan kissatyttöjen osalta. Kissat eivät eristyksestä ole etenkään yöaikaan moksiskaan. Tosin Manu ei pääse silloin omalle yöpaikalleen olohuoneen ikkunalaudalle.
Manu oli onnessaan eilisistä vieraista ja nautti jälleen sylittelystä ja kampailuista täysin karvoin. Uusia varsinaisia tutustumisyrityksiä Tiukun kanssa ei ole tehty, pari kertaa tosin jouduttu pakenemaan päälle juoksevaa hurttaa. Mitään traumoja ei näemmä kuitenkaan ole tullut.
Kilju on jälleen edistynyt omalla hitaalla tavallaan ja käväisee olohuoneessa aina silloin tällöin ovien ollessa auki. Yhdessä meidän omien ihmisten kanssa on hengailtu jo sohvallakin, Kilju omalla käsinojallaan. Koiran olessa lähellä Kilju kuitenkin katsoo parhaakseen sähistä pieni suu punaisena.
Tiuku kiittää sunnuntaivieraita tuliaisistaan! Yksinoloharjoitukset jatkuvat.
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Saavutuksia Neppulassa
Tiukun tähän astiset saavutukset ovat yksi syöty kännykän laturi, pissat kissatyttöjen hiekankeruu matolle ja viimeisin muttei vähäisin: pentuaitauksen ylittäminen.
Manulin saavutukset tulokkaan suhteen ovat samojen raksujen syönti Tiukun kanssa, varovainen haistelu ja Tiukun hyökkäyksen + jahtauksien kohteeksi joutuminen ilman, että Manuli on antanut toiminnasta palautetta sähinää suuremmalla eleellä.
Kiljun saavutukset rajoittuvat makuuhuoneeseen :D. Tosin Kilju ei voi vastustaa raksujen heittelyä edes olohuoneessa, mutta kulkee yhä matalana ja pakenee sukkelaan tarpeen vaatiessa (lue: jos koira liikahtaa). Koiran raksut eivät myöskään kelpaa muuta kuin käpälällä siirtelemiseen, yh maistuvat koiralle. Täyden hiljaisuuden vallitessa Kilju pistää nenänsä makuuhuoneesta myös ilman raksujen houkuttelevaa ääntä.
Tiukun kanssa harjoitellaan ahkerasti remmissä kulkemista ja yksin jäämistä. Molemmat ovat pienelle vielä aikamoiset haasteet. Myöskin syömistä harjoittelemme, ruoka ei maistu niin hyvin kuin pitäisi ja siihen vähäänkin määrään olemme saaneet houkutella jonkin verran. Painoa oli tiistaina 3,2kg.
Manulin saavutukset tulokkaan suhteen ovat samojen raksujen syönti Tiukun kanssa, varovainen haistelu ja Tiukun hyökkäyksen + jahtauksien kohteeksi joutuminen ilman, että Manuli on antanut toiminnasta palautetta sähinää suuremmalla eleellä.
Kiljun saavutukset rajoittuvat makuuhuoneeseen :D. Tosin Kilju ei voi vastustaa raksujen heittelyä edes olohuoneessa, mutta kulkee yhä matalana ja pakenee sukkelaan tarpeen vaatiessa (lue: jos koira liikahtaa). Koiran raksut eivät myöskään kelpaa muuta kuin käpälällä siirtelemiseen, yh maistuvat koiralle. Täyden hiljaisuuden vallitessa Kilju pistää nenänsä makuuhuoneesta myös ilman raksujen houkuttelevaa ääntä.
Tiukun kanssa harjoitellaan ahkerasti remmissä kulkemista ja yksin jäämistä. Molemmat ovat pienelle vielä aikamoiset haasteet. Myöskin syömistä harjoittelemme, ruoka ei maistu niin hyvin kuin pitäisi ja siihen vähäänkin määrään olemme saaneet houkutella jonkin verran. Painoa oli tiistaina 3,2kg.
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Tulokkalla on nyt nimi!
Kiitokset kaikille ideointiin osallistuneille läheisille, ehdotuksia tuli roimasti! Päädyimme antamaan uudelle nepulle nimen Tiuku. Tiuku itse ilostuu joka kerta kovasti, kun sitä kutsutaan uudella nimellä. Eli valinta lienee oikea, vaikkei ollutkaan helppo. Neppulassahan on perinteisesti nimetty neput ajan kanssa sen mukaan, mitä ne itsestään kertovat. Nyt kuitenkin oli eri tilanne, emme voineet jäädä kuukausitolkuksi odottelemaan nimeä tulokkaalle, vaan päästä mahdollisimman pian kutsumaan sitä yhdellä ja samalla (varmaan..) nimellä.
Uusi asukas
Neppulaan muutti sunnuntaina 19.7.09 uusi asukas, Vi'waun Norna, joka aikaisemmista nepuista poiketen edustaa toista lajia. Ihmetys on ollut suuri kaikilla. Muutos on luonnollisesti suuri itse tulokkaalle, joka joutui eroon siskoistaan ja synnyinkodistaan, mutta myös kissatyöille ja meille. Tulokas on yllättänyt meitä jo parissa päivässä useasti positiivisesti ja samoin Mauski, joka on ennakkoluulottomasti lähestynyt vieraalta näyttävää ja haisevaa otusta. Kilju taas ei ole päässyt yllättämään ja onkin tällä hetkellä majoittunut makuuhuoneeseen lähes täysin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
