Kesäkesä.

Neppulan kesään kuuluu kärpästen lisäksi myös hyttysiä. Koiran ulkoilutus on mahdollistanut hyttysten pääsemisen kimppuumme, eivätkä ne ole säälineet meitä.

Kilju on alkanut tulemaan esiin enemmän, tosin myös siten sähisemään enemmän. Pari hassua kertaa on käynyt niin, että Kilju on vahingossa haistanut Tiukua ihan vähän lähempää. Tosin nämäkin tilanteet päättyvät sähinään. Nyt, juuri tällä hetkellä, Tiuku on tuolin alla jonka päällä vartioi Kilju. Kilju sähähtelee ja murisee nähdessään Tiukun, mutta ei poistu tuolilta, vaikka koira menee makaamaan toisaalle välillä ja reitti olisi selvä. En tiedä onko tämä edistystä.

Tiuku on käynyt kylässä Turussa ja kiittää lahjapötköstä. Bussimatkat molempiin suuntiin menivät erinomaisesti täydessä unessa. Vaikuttaa siltä, että saamme tästä nepusta oivallisen matkaseuralaisen, joka arvostaa matkaamisessa samoja asioita kuin mekin - hyviä unia!

Eilen Tiuku oli meidän ja kummitytön perheen seurana Kaivopuistossa. Siellä riitti vilinää ja vilskettä juuri leikatusta nurmikosta kiljuviin ipanoihin. Näistä molemmista Tiuku pitää. Ja mitä enemmän ipanat nurmikolla juoksevat ja hyppivät, sitä parempi. Tosin näitä kierroksia on vähän vaikea laskea alas, eivätkä kaikki lapset moisesta lähestymisestä pidä ja siksi harjoittelemme myös lasten kanssa rauhallista lähestymistä.

Tiuku on kotona herkkä ja tottelevainen tyttö, jolle ei juuri joudu räyhäämään. Jos täytyy ärähtää kovasti, se muistetaan vielä seuraavanakin päivänä ja ollaan loukkaantuneita. Ulkona taas mukana on ilmeisesti eri koira. Tiukun herkkyys painuu ulkona täysin unholaan, eikä kieltoja tai houkutteluita jaksa kuunnella. Onneksi tyttö on niin kevyt ja pieni, ettemme ole pulassa - vielä. Tiuku siis vetää, höntyilee, kiskoo, pysähtelee, säntäilee ja ryntäilee. Näiden ihanuuksien lisäksi Tiuku syö maasta kaiken, aivan todella kaiken. Eli mahtava ulkokaveri kertakaikkiaan. Treenaus jatkuu, nyt tiukennetulla linjalla.

Erilainen yö

Pentuaitausaika on virallisesti ohi ja aitaus avattu. Tiuku tuli aitauksen yli yhteensä kolmesti ja viimeisen kerran myös aitauksen parantelujen jälkeen. Oli uskottava, ettei tyttö viihtynyt siellä. Viime yö nukuttiin sitten ensimmäisen kerran erikseen ja onnistuneesti! Aikaisemmin jo iltapuuhien aikaan on alkanut ujellus ja valitus, joka on yltänyt aina ulvontaan saakka. Nyt yö sujui siis hyvin, oletettavasti tilanteeseen vaikutti myös radio ja päälle jätetty lamppu. Lattialla oli aamulla tosin kolmet pissat, joka on kahdet enemmän kuin aikaisimpina öinä vanhoilla järjestelyillä. Tämä uusi järjestely ei siis kannusta Tiukua pidättelemään aamulenkille saakka yhtä tehokkaasti. Jostain täytyy näemmä tinkiä.

Tiuku saatiin syömään paremmin loppuviikosta, kun raksujen sekaan laitettiin teelusikallinen Manulin A/D:tä. Tätä herkkua ronkelisti syövä Tiuku ei voinut vastustaa ja tällä keinolla olemme saaneet tytön syömään sen verran päivässä kun pitääkin. Raksut ovatkin muuttuneet saman tien koiraksi, tyttö näyttää kasvaneen silmissä.

Kissatytöt pidettiin eristyksessä Tiukun viettäessä yötä yksin, jotta mahdollisilta jahtaushoukutuksilta vältyttäisiin. Vaikkakin olimme jo pistäneet aikaisemmin merkille, että Manulin saapuminen paikalle, saattoi rauhoittaa ulvovaa Tiukua, halusimme kuitenkin turvata yörauhan kissatyttöjen osalta. Kissat eivät eristyksestä ole etenkään yöaikaan moksiskaan. Tosin Manu ei pääse silloin omalle yöpaikalleen olohuoneen ikkunalaudalle.

Manu oli onnessaan eilisistä vieraista ja nautti jälleen sylittelystä ja kampailuista täysin karvoin. Uusia varsinaisia tutustumisyrityksiä Tiukun kanssa ei ole tehty, pari kertaa tosin jouduttu pakenemaan päälle juoksevaa hurttaa. Mitään traumoja ei näemmä kuitenkaan ole tullut.

Kilju on jälleen edistynyt omalla hitaalla tavallaan ja käväisee olohuoneessa aina silloin tällöin ovien ollessa auki. Yhdessä meidän omien ihmisten kanssa on hengailtu jo sohvallakin, Kilju omalla käsinojallaan. Koiran olessa lähellä Kilju kuitenkin katsoo parhaakseen sähistä pieni suu punaisena.

Tiuku kiittää sunnuntaivieraita tuliaisistaan! Yksinoloharjoitukset jatkuvat.

Saavutuksia Neppulassa

Tiukun tähän astiset saavutukset ovat yksi syöty kännykän laturi, pissat kissatyttöjen hiekankeruu matolle ja viimeisin muttei vähäisin: pentuaitauksen ylittäminen.

Manulin saavutukset tulokkaan suhteen ovat samojen raksujen syönti Tiukun kanssa, varovainen haistelu ja Tiukun hyökkäyksen + jahtauksien kohteeksi joutuminen ilman, että Manuli on antanut toiminnasta palautetta sähinää suuremmalla eleellä.

Kiljun saavutukset rajoittuvat makuuhuoneeseen :D. Tosin Kilju ei voi vastustaa raksujen heittelyä edes olohuoneessa, mutta kulkee yhä matalana ja pakenee sukkelaan tarpeen vaatiessa (lue: jos koira liikahtaa). Koiran raksut eivät myöskään kelpaa muuta kuin käpälällä siirtelemiseen, yh maistuvat koiralle. Täyden hiljaisuuden vallitessa Kilju pistää nenänsä makuuhuoneesta myös ilman raksujen houkuttelevaa ääntä.

Tiukun kanssa harjoitellaan ahkerasti remmissä kulkemista ja yksin jäämistä. Molemmat ovat pienelle vielä aikamoiset haasteet. Myöskin syömistä harjoittelemme, ruoka ei maistu niin hyvin kuin pitäisi ja siihen vähäänkin määrään olemme saaneet houkutella jonkin verran. Painoa oli tiistaina 3,2kg.

Tiuku

Tulokkalla on nyt nimi!

Kiitokset kaikille ideointiin osallistuneille läheisille, ehdotuksia tuli roimasti! Päädyimme antamaan uudelle nepulle nimen Tiuku. Tiuku itse ilostuu joka kerta kovasti, kun sitä kutsutaan uudella nimellä. Eli valinta lienee oikea, vaikkei ollutkaan helppo. Neppulassahan on perinteisesti nimetty neput ajan kanssa sen mukaan, mitä ne itsestään kertovat. Nyt kuitenkin oli eri tilanne, emme voineet jäädä kuukausitolkuksi odottelemaan nimeä tulokkaalle, vaan päästä mahdollisimman pian kutsumaan sitä yhdellä ja samalla (varmaan..) nimellä.

Uusi asukas

Neppulaan muutti sunnuntaina 19.7.09 uusi asukas, Vi'waun Norna, joka aikaisemmista nepuista poiketen edustaa toista lajia. Ihmetys on ollut suuri kaikilla. Muutos on luonnollisesti suuri itse tulokkaalle, joka joutui eroon siskoistaan ja synnyinkodistaan, mutta myös kissatyöille ja meille. Tulokas on yllättänyt meitä jo parissa päivässä useasti positiivisesti ja samoin Mauski, joka on ennakkoluulottomasti lähestynyt vieraalta näyttävää ja haisevaa otusta. Kilju taas ei ole päässyt yllättämään ja onkin tällä hetkellä majoittunut makuuhuoneeseen lähes täysin.