Blogi on jäänyt entistä vähemmälle. Neppulassa Tiukun lääkärikäynti aiheutti paljon pohdintoja ja huolta ja muutoksia arkeen.
Tiukulla mitä todennäköisimmin on pelvic blatter, eli rakenteellinen poikkeuma, jossa virtsarakko on vatsaontelon sijasta lantio-ontelossa. Tilaan liittyy myös lyhyempi virtsaputki sekä huonommin toimiva ulompi sulkijalihas. Monesti tilaan mitä ilmeisemmin liittyy virtsan tiputtelua tai jopa "vuotamista", mutta Tiukulla tämän tyyppisiä oireita ei ole. Tiuku selvästi hallitsee rakkonsa ja sulkijalihaksensa.
Tilaa ei varsinaisesti ole diagnosoitu, sillä diagnoosia varten tarvitsisimme parit isommat tutkimukset eläinsairaalalla. Jossain vaiheessa saatamme ne tehdäkin, aika näyttää. Tilasta ei koiralle ole harmia, mitä nyt se tiheämpi tarve pissiä. Selvääkin selvempää on, että sisäsiisteydestä emme voi mennä täysin takuuseen, mutta päätimme tehdä kaikkemme sitä treenataksemme.
Onneksi tilanne on nyt ollut se, että Tiukun on tarvinnut olla varsin vähän yksikseen. Yöt nukutaan vuorotellen olohuoneessa, jotta voidaan tarpeen vaatiessa mennä ulos. Keskellä yötä ei pissalle ole enää tarvinnut mennä, mutta aamuvarhaisella nousin tänäkin aamuna.
Tiukennetun sisäsiisteysharjoittelun jälkeen näyttää siltä, että fyysistä pidätyskykyä löytyy kyllä. Halusta taas emme oikein tiedä. Vähän vaikuttaa siltä, että suureksi osaksi pissailu on ollut tapaa, ehkä keinoa purkaa turhautumista tai ahdistusta tai levottomuutta, ja varmasti myös virtsatietulehduksen johdosta syntynyttä tapaa. Ehkä Tiuku on oppinut sietämään paremmin virtsarakossa tuntuvaa painetta, eikä rakkoa ole tarpeen tyhjentää jatkuvasti. 15-20 pissakerrasta ollaan nyt siirrytty pikkuhiljaa 6-8 pissakertaan päivässä. Tämähän on jo ihan mahdollinen määrä meidän ihmistenkin kannalta.
Muuten Neppulassa kaikki hyvin. Mauski nautiskelee Tiukun lämmöstä köllimällä sen vieressä ja Kilju taas tyytyy nautiskelemaan muista lämmön lähteistä, kuten vaikkapa päällä olevasta astianpesukoneesta :D.
Tiukulla mitä todennäköisimmin on pelvic blatter, eli rakenteellinen poikkeuma, jossa virtsarakko on vatsaontelon sijasta lantio-ontelossa. Tilaan liittyy myös lyhyempi virtsaputki sekä huonommin toimiva ulompi sulkijalihas. Monesti tilaan mitä ilmeisemmin liittyy virtsan tiputtelua tai jopa "vuotamista", mutta Tiukulla tämän tyyppisiä oireita ei ole. Tiuku selvästi hallitsee rakkonsa ja sulkijalihaksensa.
Tilaa ei varsinaisesti ole diagnosoitu, sillä diagnoosia varten tarvitsisimme parit isommat tutkimukset eläinsairaalalla. Jossain vaiheessa saatamme ne tehdäkin, aika näyttää. Tilasta ei koiralle ole harmia, mitä nyt se tiheämpi tarve pissiä. Selvääkin selvempää on, että sisäsiisteydestä emme voi mennä täysin takuuseen, mutta päätimme tehdä kaikkemme sitä treenataksemme.
Onneksi tilanne on nyt ollut se, että Tiukun on tarvinnut olla varsin vähän yksikseen. Yöt nukutaan vuorotellen olohuoneessa, jotta voidaan tarpeen vaatiessa mennä ulos. Keskellä yötä ei pissalle ole enää tarvinnut mennä, mutta aamuvarhaisella nousin tänäkin aamuna.
Tiukennetun sisäsiisteysharjoittelun jälkeen näyttää siltä, että fyysistä pidätyskykyä löytyy kyllä. Halusta taas emme oikein tiedä. Vähän vaikuttaa siltä, että suureksi osaksi pissailu on ollut tapaa, ehkä keinoa purkaa turhautumista tai ahdistusta tai levottomuutta, ja varmasti myös virtsatietulehduksen johdosta syntynyttä tapaa. Ehkä Tiuku on oppinut sietämään paremmin virtsarakossa tuntuvaa painetta, eikä rakkoa ole tarpeen tyhjentää jatkuvasti. 15-20 pissakerrasta ollaan nyt siirrytty pikkuhiljaa 6-8 pissakertaan päivässä. Tämähän on jo ihan mahdollinen määrä meidän ihmistenkin kannalta.
Muuten Neppulassa kaikki hyvin. Mauski nautiskelee Tiukun lämmöstä köllimällä sen vieressä ja Kilju taas tyytyy nautiskelemaan muista lämmön lähteistä, kuten vaikkapa päällä olevasta astianpesukoneesta :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti