Jouluvalmistelut

Tiuku on kunnostautunut jouluvalmisteluissa. Ensimmäinen urakka oli ikioma pieni joulupaketti, josta tuli pieniä vaaleanpunaisia luita joulukuuseen koristeeksi. Avaaminen sujui yllättävän mallikkaasti niin, ettei itse paketin sisältö kärsinyt.

Toinen temppu oli myös haastava, mutta vain ajoituksen kannalta. Vieraan laukusta pihistetyt suklaapäällysteiset vaahtonamit oli nimittäin käytävä syömässä juuri sillä hetkellä, kun kukaan ei nähnyt. Kymppisuoritus sekin, kukaan ei tosiaan nähnyt. Onneksi suklaan syömisestä selvittiin tällä kertaa säikähdyksellä, sillä Viikin päivystyksestä tiedettiin kertoa, ettei liikkuttu vielä edes myrkytyksen rajamailla. Ripulia kyllä lupasivat. Yllätykseksemme herkkämahainen neiti näyttää kuitenkin sietävän lisäaineita ja sokeria, eikä ripulia tullut.

Kolmas jouluvalmistelu oli toisen vieraan joulupaketin avaaminen. Oikeaoppisesti ensin poistetaan narut ja sitten kyhnytetään paperi auki. Ei repimällä, vaan tosiaan teippauskohdasta kyhnyttämällä. Kyllähän Tiuku nämä lahjahommelit osaa!

Kissatytöt eivät ole osallistuneet joulun saapumiseen näin aktiivisesti. Luulen, että odottavat enimmäkseen ruokapuolta ja iskevät siinä vaiheessa.

Koko neppuväki on syksyn madotuksessa nyt loppusuoralla, tänään menee viimeinen satsi Axiluria. Tiukuhan näissä on vanha tekijä, eikä sitä juuri häiritse, jos oven sulkemisesta raksun sijaan palkkiona tuleekin matolääkettä. Palkka kuin palkka. Kilju taasen syö ruokansa mieluusti pienellä säväyksellä mitä tahansa, eikä siitä ole niin nöpönuukaa, jos koostumus onkin erilainen. Manuli taasen. Ensimmäisen illan lääke meni tälläkin kertaa ruuan seassa. Se tiesi kyllä, että jotain oli vialla, sen verran hitaasti se annoksensa söi. Mutta söi kuitenkin. Toisena iltana pyöri puoli tuntia kuppinsa ympärillä välillä maistellen, mutta lopulta kuitenkin antaen periksi. Söi annoksensa - mutta ök. Se tuli samantien takaisin kupin viereen lattialle. Toisen illan lääke täytyi ruutata väkisellä suuhun. Nyt on kolmas ilta jäljellä ja Manulille lienee täysin turhaa edes yrittää tarjota lääkettä ruuan seassa, ruuttausvalmistelut onkin jo aloitettu. Miten ihmeessä me saatiin se silloin giardian aikaan madotettua kymmenenä peräkkäisenä päivänä!?

Syksyn tuulia ja agilityä

Kotiutuminen on mennyt laumalta mallikkaasti, nyt on siis evakkoaika takana. Remppa jatkuu vielä rapussa, paikat on pölyä ja mölyä täynnä, ja rapussa vilisee haalarimiehiä. Myös kotona muutamia pikku hommia vielä jäljellä.

Kuten arvelimmekin, on kylppärin lattia saavuttanut kissaväen keskuudessa suuren suosion. Epäilemme, että myös Tiuku mieluusti raahaisi peittonsa ja tyynynsä lämmitettyyn kylpyhuoneeseen, jos sillä olisi sinne vapaapääsy. Onneksi Tiukun oma peti tyynyineen ja peittoineen on aseteltu mukavasti patterin viereen, joten ei pitäisi Tiukuakaan palella.

Kotiutumisen lisäksi Tiukun syksyyn kuuluu agilityä. Kesällähän Tiuku kävi alkeiskurssin ja nyt on toisen samanmoisen vuoro. Tiuku nauttii agilitystä kovasti, tällä kertaa jännitystä loi sohvalla makoillut karvainen mörkö (tällainen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Afgaaninvinttikoira , jollaista Tiuku ei ollut aikaisemmin nähnyt, toim. huom.) ja sille piti aika lailla haukkua. Muuten remmiräyhämme malttoi olla suht hiljaksiin, muutaman kerran kyllä päästeli pieniä haukkuja muillekin.

Alla otos ensimmäisen agi-illan tiimellyksestä. Taustalla Tiukun rallikaveri Topi. Kuvaajana Kerttu Haaslahti.

Mikä mytty!

Osaattekos arvata mistä tässä on kysymys?
Tai tässä?

Alla vastaus monesta eri kuvakulmasta.

Seuraraasen riehut

Starring: Tiuku & Helmi
Oraville tuodut pähkinät olivat Tiukun mielestä vastustamattomia.

Helmi ei jännitä syksyn viilentämää merta.

Sitten itse riehut! Tässä näette tyttöjen peruskuvion: selätys.

Ja leikki on niin hauska (mitä ilmeisemmin myös maassa toistuvasti makaavasta Helmistä) että sitä voi joko jatkaa vaikka kuinka pitkään tai välissä pitää tuumailutaukoa ja aloittaa sitten uudestaan.

Syksyn tuulia

Omassa koirapuistossa elokuussa 2010.

Syksyllä on myös retkeilty mm. Ruutinkoskella.

Meillä kotona on vietetty flunssa-aikaa, ja hoitajat ovat olleet aktiivisina paikalla. Tällaisessa hoidossa sitä paranee pikaisesti flunssasta kuin flunssasta. Ja jep, sairaana ei siis ole Tiuku, vaikka noin surkealta kuvassa näyttääkin..

Haltialan riehut

Tiuku ja Helmi kävivät syksyisellä riehmisella Haltialassa, missä peltoja riitää ja ihania pikku formulapolkuja. Tytöt nauttivat täysin siemauksin toisistaan sekä maastosta.

Pitkä kuuma kesä!

Lämpötilat eivät ole ottaneet laskeakseen ja nahkeus on tuttu tunne. Myös neput ovat joutuneet kärvistelemään helteisissä oloissa. Neppujen kesään on kuulunut myös muutoksia ja muita ihmeellisyyksiä.

Lomamatkan ajan nepuilla oli kotihoitaja. Viikko meni hyvin, joskin helteet rajoittivat Tiukun kanssa ulkoilua sen verran, ettei vapaanajuoksutus ollut aiheellista. Kissatytöt ovat osanneet selvästi myös nauttia lämmöstä, mutta etenkin Manuli näyttää selkeästi pakenevan kuumuutta pimeisiin nurkkiin.

Kotihoitajan jälkeen seuraava mullistus Tiukun elämässä oli kahden yön vierailu hoitopaikassa. Ensimmänen yö oli mennyt nukkumatta ja käsittääkseni myöskään ruoka ei aluksi meinannut maistua.

Hoitopäivien jälkeen seurasi muutto. Sekä tytöt että Tiuku olivat ihmeissään, mutta sopeutuminen on sujunut hyvin. Nyt kohta 3 viikkoa muutosta ja koko konkkaronkka ovat kuin kotonaan.

Eniten ihmetystä on herättänyt evakkoasunnon molempien huoneiden ranskalaiset parvekkeet, joihin on vapaa pääsy. Parvekkeet verkotettiin nepputurvallisiksi ja nyt niistä on joka nepun mukava haistella ilmaa ja tuijotella pihan tohinoita. Eniten tätä harrastaa Mauskeli, joka silminnähden nautiskelee uudesta ulottuvuudesta.

Tiukun kuumaan kesään kuuluivat myös agilityharjoitukset, jotka sujuivat vaihtelevasti. Viimeisellä kerralla tulin kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, ettei agilitykokeilut jää kertaluontoisiksi, sillä neiti pisti parastaan ja nautti näyttäessään taitojaan. Seuraava kurssi on kuitenkin erilainen ja siellä keskitymme muunlaisiin taitoihin. Torstaina alkava Remmiräyhä-kurssi kertonee nimellään kaiken tarpeellisen.

Kissatytöt lääkärissä

Kissatytöt kävivät vuosittaisilla rokotuksilla eilen. Kilju-ressukka joutui kuitenkin Manulia kovempaan käsittelyyn, sillä se nukutettiin hammaskiven poistoa varten. Toimenpide oli tosi nopea ja hyvinkin pian oltiin jo kotimatkalla. Neiti Kilju nukkui ja vaappui koko illan. Ruoka olisi maistunut, mutta ei pysynyt masussa. Aamulla Kilju oli aivan todella uupunut ja väsynyt, eikä olisi edes syönyt. Ihan vähän lopulta maisteli jauhelihaa ja jugurttia. Suu on varmasti hellänä vielä pari päivää, mutta tytön pitäisi toipua pikavauhtia. Toivottavasti kokemus ei ollut liian stressaava, jotta viikonloppuna ei sitten puhkeaisi silmätulehdus...

Tiuku oli kissatyttöjä saattamassa eläinlääkärissä. Kerrankin Tiuku pääsi lääkäriin vain seuraneidiksi, eikä joutunut itse hoitopöydälle.

Kaverikuvia kotoa

Ei liene epäselvää, että Manuli on varsin onnellinen omasta koirasta.

Ja vaikkei koira ole Kiljusta maailman paras hankinta, sujuvat päiväunet erinomaisesti yhdessä sohvalla.

Hiljaiseloa

Hiljaiselon aikana on tullut nautiskeltua kevätkesän auringosta. "Onks tuolla koila?! HÄ?!" Ja rakennettu venettä. "Tää on niiiiin lankkaa!"

Leikitty ystävän kanssa. "Tsädää!!"

Ulkoiltu parvekkeella toisen ystävän kanssa. "Minä ja Mau."

Ja nuuhkittu kesätuulia!

Kuvaaminen ja vinttikoira, osa 2 - onnistumisia!

Kun kuvista löytyy häntätupsuja ja maata ja lehtiä, on ihan lohduttavaa että joukossa on tälläisiäkin.

Kuvaaminen ja vinttikoira, osa 1 - haasteet

Kuten näkyy, lujaa liikkuvan koiran kuvaaminen on hankalaa. Ja nämä ovat vain murto-osa koko saldosta.

Giardia voitettu!

Tiukun kontrollikakkanäytte oli giardian osalta negatiivinen! Eläinlääkäri onnitteli hyvin suoritetusta siivoustyöstä.

Mahaongelmat kyllä jatkuvat näemmä silti. Toivotaan, että kyseessä on giardian aiheuttama tila ja että suoli parantuu pikkuhiljaa, eikä ripuleita enää jatkossa tulisi parin kuukauden välein.

Eilen oltiin omassa koirapuistossa. Samaan aikaan puistoilivat vanhat tutut, jotka tällä kertaa jännittivät Tiukua kovasti. Edes pienet karvaiset kaverit eivät saaneet Tiukun suurinta vaihdetta päälle, mutta joitain juoksuaskelia kuitenkin otettiin.

Seuraavana kuvapläjäyksenä luvassa Tiukun juoksutuskuvia. Odottakaahan, niin jaan kanssanne vinttikoiran kuvaamisen haasteet!

Kissatyttöjen ilta

Koska kissatyttöjä on tullut kuvattua luvattoman vähän, on tämä ilta omistettu kokonaan näille nöpönenille! Ihanat tytöt Mau ja Kiu!

Kevätaurinko

Vihdoin ja viimein lumet ovat sulaneet miltei kokonaan ja ulkoilusta saadaan nauttia lämpöisimmissä olosuhteissa. Tiukun keväisistä ulkoiluista on luvassa kuvia, kunhan ne saadaan taiottua kamerasta ulos jollain konstilla.

Kissatytöistä on myös kuvatuksia tulossa, tosin niitä perinteisiä kainaloköllötyskuvia, mutta kuitenkin.

Tällä viikolla ohjelmassa on jälleen kakan keräämistä eläinlääkäriä varten. Kaksi mehevää näytettä on jo ämpärissä parvekkeella, huomisen tarvitaan vielä. On kuulkaa aikamoiset haisut, vaikka kakkapusseja suojaa muovipussi jota suojaa partisämpäri joka on sanomalehden sisässä muovipussissa! Toivottavasti tämä kakankeräysoperaatio on viimeinen.

Tiuku oli eilen puistoilemassa pitkästä aikaa oikein urakalla. Mukavia juoksukavereitakin löytyi, vaikka myöskin piti syyttä pelätä suurta vaaleaa noutajaa. Kunhan treenaan vähän nopeutta ja tekniikkaa kameran kanssa, niin ehkä saatte joskus ihastellaksenne myös vauhtikuvia.

Neppupesu

Nyt on siivottu ja kuurattu ja desinfioitu kaikki paikat. Oikeastaan eilinen oli jo toinen kerta. Tällä viikolla vielä kertaalleen, niin sitten pitäisi giardian olla historiaa!

Loisen hävitykseen kuului myös eläinten pesu. Aloitimme Kiljusta. Toimenpide sujui yllättävän hyvin ja täysin ilman haavoja. Tämä ei tarkoita, että Kiiu olisi nauttinut suihkusta. Olin myös varma, että nyt jos koskaan se kehittää silmätulehduksen. Vielä ei näy oireita, mutta tyypillisestihän ne ovat tulleet 2-3 päivää stressistä..

Manulinkin pesu sujui ennakko-odotusten vastaisesti, eli kissa saatiin pestyä. Eikä kynsiä käytetty tässäkään operaatiossa. Manulin paksu turkki oli erittäin hankala kasteltava.

Molemmat kissatytöt saivat suihkun jälkeen superherkkua, raksuja maidossa.

Tiukun peseminenhän on vähän eri juttu kuin kissojen. Tosin ei ole Tiukunkaan mielihommia nuo vesipuuhat, mutta se ei kuitenkaan hyppää hartioille tai kiipeile housun lahkeessa, kuten eräät..

Puhtaat neput pääsivät puhtaisiin pesiin. Tosin pesäpesu jatkuu vielä. Yllättävän paljon noita löytyikin nurkista, noita neppupesiä.

Kissatyttöjen upeat pörhöiset turkit saivat viimesilauksensa toistensa kielistä viime yönä. Molemmat näyttivät aamulla toipuneen pesusta myös henkisesti.

Omenanvihreä ja kevätsiivous

Tiukun labratulokset tulivat eilen. Verinäytteessä ei ollut mitään, kaikki juuri niin kuin pitää. Mutta tadaa! Kakasta löytyi GIARDIA. Tämä yksisoluinen jakautumalla lisääntyvä alkueläin häädetään ihan perus Axilurilla, tosin kuuri on pidempi kuin tavallisesti. Myös kissat hoidetaan, vaikka ovatkin oireettomia. Koska tämä pikku veijari viihtyy tovin myös eläimen ympäristössä, on meillä lääkekuurin lopulla tiedossa myös suursiivous. Ensimmäiset eläinten aluset pyörii jo pesukoneessa 95 asteessa!

Tiuku esittelee tässä jo ensi talven muotia. Ensi talveksi hankittu takki on osoittautunut varsin tarpeelliseksi jo nyt. Kangas kestää kosteutta ja tuulta ja välissä on tuulta pitävää fleeceä. Herkkähipiäisen nahkaa vasten on sähköistymätön puuvillatrikoo. Niin kuin näkyy, myös korvat pysyvät lämpiminä tässä nutussa!

Mitäs tykkäätte?

Kevätaurinkoa ja mahavaivoja

Kevätaurinko lämmittää ja sulattaa lumia katoilta ja kaduilta. Linnut ovat aktivoituneet sirkuttamaan ja kissat passivoituneet auringon paisteesta. Sekä Kiuski että Mauski nauttivat aamupäivällä sisälle paistavasta auringosta ja se vetää etenkin Kiljun ihan veltoksi. Toisaalta, Kiljun elämä onkin niin rankaa, että rentoutua välillä pitääkin. Kilju on kunnostautunut kiljumisessa ja kiljuu entistä enemmän, kovempaa ja useammin. Harmillisesti Kilju on alkanut myös herättää meitä kiljumisellaan. Epäilemme tähän olevan syynä ah, niin ihanan auringon. Ilmeisesti Kilju päättelee makuuhuoneeseen suoraan paistavasta aamuauringosta, että on jo ihan täysi päivä ja ruoka-aika.

Tiukua ei aamuaurinko saa kiljumaan eikä välttämättä edes hereille. Ennemmin Tiuku herää meidän aamutouhuihin tai Kiljun aamukiljuntaan. Kevätaurinko ja lumien sulaminen aiheuttaa Tiukussa pientä kevätriehua. Remmikäyttäytyminen meinaa unohtua kaikkien ihanien lumien alta paljastuvien tuoksujen takia. Suurinta harmia Tiukulle kuitenkin aiheuttaa maha. Tiukun maha on aina vaan sekaisin ja epämääräinen. Vuoroin kakka on kovaa ja vuoroin aivan velliä tai vettä. Nyt on kakkanäytteitä kerätty kolmatta päivää (mukaavaa hommaa kyllä..) ja vihdoin huomenna maanantaina on odotettu lääkärireissu. Tiukusta varmasti otetaan vähän verinäytteitä ja sitä kautta selvitellään mistä voisi olla kyse. Myös kerätyt kakkanäytteet jätetään lääkäriin ja niistä tutkitaan myös mikä ruikulimahaa voisi aiheuttaa. Tiuku on itse kuitenkin ihan pirtsakka, ei yhtään kipeän oloinen.

Linssilude