Yhteiseloa kuvin

Koiraperhearkea

Neppulassa vilinää ja vilskettä riittää. Aikaa blogipäivitykselle on yllättävän vähän.

Kilju säikäytti meidät huonovointisuudellaan viikko sitten. Tila oli kuitenkin ilmeisen hetkellinen, sillä kummallisen tärinä-lipomiskohtauksen jälkeen ei ole ollut havaittavissa mitään kummempaa. Kilju jatkaa alkanutta uraansa sylikissana ja antaa kehruut jo useasti nostettaessa syliin. Kilju on myöskin ymmärtänyt, ettemme liiku vain häntä ja hänen ruokaansa varten. Tämä näkyy mm. siinä, että aamulla herätessäni ja sängystä noussessani Kilju ei entiseen tapaansa sinkoa keittiöön kiljumaan, vaan jää melkein joka kerta jatkamaan uniaan. Kilju tuntuu jotenkin aikuisemmalta nyt.

Manuli on ottanut Tiukun kanssa lähikontaktia useasti. Siis hyvällä, nimittäin puskemalla. Myös muutama käpälän viuhautus on nähty, mutta ilmeisesti Manu tyytyy läppäisemään ilman kynsiä. Puskut edellyttävät Tiukulta erityistä rauhallisuutta ja niiden jälkeen koiran naama on aivan Mauskin karvoissa.

Tiuku on lähestynyt kissoja myös vähemmän rauhallisesti ja kärsivällisesti: sorkat edellä, tuupaten molemmat vuorotellen kumoon. Manuli meni aivan mukkelismakkelis tästä tuuppauksesta.

Koiraystävä on koitellut meidän sen omien ihmistenkin hermoja. Ulkona remmikäyttäytyminen johti lopulta siihen pisteeseen, että molemmilla alkoi olla huumori vähissä. Tiuku säntäili, ryntäili, veti, komennettaessa yritti näykkiä, ainakin minua. Yritimme kannustaa toisiamme jaksamaan johdonmukaisuutta, jota olimme alusta asti pitäneet yllä. Soitto kasvattajalle auttoi myös, vaikkemme kasvattajan hyviä neuvoja vielä olekaan kokelleet. Ostimme nimittäin valjaat ja vaikuttaa siltä, että joko Tiuku on vielä hämmentynyt valjaista tai sitten ne todella auttoivat asiaan. Vieläkään Tiuku ei tietenkään ole mikään mallikoira vierellä kävelyssä, mutta lenkit tuntuvat nyt mukavilta ja ulos koiran kanssa lähtee mielellään.

Selvä yhteys hyvin käyttäytymiseen on myös vapaana juoksemisella. Emme ole edelleenkään vakiovieraita koirapuistossa, mutta Tiuku on silloin tällöin päässyt kirmaamaan tyhjään puistoon. Ja voi sitä riemua! Koiran sisälle kertynyt juoksu purkautuu välittömästi lähes räjähdysmäisellä voimalla. Tiuku nauttii vapaana säntäilystä, mutta ei hylkää meitä, vaan palaa luoksemme kutsuttaessa tai oma-aloitteisesti tarkastamaan sijaitimme. Koirapuistossa olemme päässeet harjoittelemaan myös luoksetuloa, mikä alkaa jo sujua. Myös seuraamista olemme varovasti kokeilleet kannustavin tuloksin. Tiukun lienee siis parasta päästä juoksemaan koirapuistoon silloin tällöin tietenkin sen oman hyvinvoinnin, mutta myös omien ihmisten mielenterveyden vuoksi.

Meidän ihmisten tueksi ja Tiukun sosialistamiseksi muihin koiriin, olemme ilmoittautuneet koirakouluun. Sen annista ja meidän edistymisestä saatte kuulla myöhemmin.

Ylipäätään pentukoiran omistaminen muistuttaa minun kuvaani lapsiperhearjesta. Nyt kaikki lapsiperheet saavat halutessaan olla eri mieltä kanssani. Meille, aikuisten ihmisten kissaperheelle, muutos on kuitenkin aika suuri. Hässäkkää ja tapahtumia riittää, kieltämistä ja kehumista aamusta iltaan. Koulutuksesta ei niinkään voi puhua, vaan kasvatuksesta. Olen huomannut, etten lainkaan ymmärrä niitä ihmisiä, jotka kovasti haluavat kissaa ja arpovat sen ottamista. Kissa on oikeasti helppo ja vaivaton seuralainen, joka viihtyy omassa rauhassaan. Kissalle kannetaan kotiin hiekkaa ja ruokaa ja sitten yhdessä nautiskellaan elosta. Kissa pissii laatikkoonsa ja laatikkoa tietysti tyhjennetään ja pestään. Ah, kuinka yksinkertaista ja rauhaisaa tälläinen elo on. Koiran kanssa on toista.

Mutta kaikella on puolensa. Kissat eivät vie meitä ulos katsomaan kesäiltojen muuttumista syksyisiksi eivätkä näytä meille hiekkatiellä hyppivää sammakkoa. Kissoja emme voi ottaa mukaan syksyiseen mustikkametsään osoittamaan mustikkamättäitä. En siis kadu koirapäätöstämme. Luulen, että Tiuku aktivoi meitä sellaisella tavalla, jota olemme olleet vailla.

Pitäisi varmaan muuten hankkia askelmittari :D.

Harjoituksia ja totutteluja

Tiuku on kasvanut kovasti. Painoa oli maanantaina rokotuksissa 4,7kg. Syödyt raksut muuttuvat kovaa vauhtia koiraksi. Eläinlääkärikäynti meni moitteettomasti ja palkinnoksi Tiuku sai herkulliset jäniksen korvat.

Olemme vähän tutustuneet koirapuistoihin niiden ollessa tyhjillään. Kolmessa puistossa vierailtuamme olemme todenneet tuon kotia lähimmän olevan viihtyisin kaikkien osapuolten kannalta. Mukavasti maastovaihteluita, ei hyttysiä, iso puisto ja piilopaikkoja erilaista treeniä varten. Koirapuistoulkoilut ovat Tiukulle juhlaa, sillä siellä pääsee juoksemaan. Juokseminen on Tiukulle selvästi elinehto. Mikään muu ei saa sitä yhtä onnelliseksi, eikä myöskään yhtä väsyneeksi. Juoksemisen lomassa olemme harjoitelleet kovasti luoksetuloa. Eilen kävimme tutustumassa myös mereen sellaisessa koirapuistossa, jossa on koirilla uimismahdollisuus. Tiuku halusi lähinnä juoda meren ja syödä hiekan sen alta. Täytynee käydä vielä totuttelemassa tänä kesänä, ettei ensi kesän veneilyissä tule yllätyksiä. Vesi ei taida olla Tiukun juttu muutenkaan. Tiuku ei nauti suihkusta eikä tietenkään märästä kelistä ulkona. Liekö kissat kertoneet sille veden olevan märkää.

Kissatytöt pärjäävät koiraelossa mukavasti. Kilju on edistynyt poissaollessani huimasti, mutta sähinöitä silti vielä kuulee. Kiljusta on tullut varsinainen kehruumoottori ja se hakeutuu läheisyyteen enemmän kuin ennen. Rapsutellakin saa nyt toisella tavalla ja aamuisin heräillään kehräillen maharapsuista nautiskellen. Kun koira nukkuu tai on poissa, kissat tulevat olohuoneeseen nautiskelemaan seurasta ja rauhasta.

Sisäsiisteysharjoittelu Tiukun kanssa on entisellään. Yöllä on tavallisesti kahdet pissat ja kakka ilmestynyt sanomalehden päälle. Päiväsaikaan meidän ollessa kotona, ei vahinkoja sisälle tavallisesti satu. Kun Tiuku on yksinään useamman tunnin päivällä, on yleensä saldona 1-2 pissaa. Eilen eläinkaupassa käydessämme kuulimme kissoista, jotka olivat alkaneet tehdä tarpeitaan minne sattuu koiran pennun tultua taloon. Toivottavasti meidän kissatytöt eivät keksi tällaista apinointia.

Hihnakäytöstä treenataan edelleen kontaktitreenin ohessa. Vieraassa paikassa pienessä jännityksessä Tiuku käyttäytyy ikäänsä nähden erinomaisesti. Kotikulmilla, tai muuten turvallisilla ja rauhallisilla paikoilla vetäminen ja maasta syöminen on enemmän tai vähemmän jatkuvaa. On vaikea ehtiä antamaan positiivista palautetta ja palkita kaiken eisyöeivedäeisyöeivedä välissä.

Tiukulla on lomaolosuhteita jäljellä vielä neljä kokonaista päivää. Sen jälkeen alkaa arki ja 8-9 tunnin päivittäiset yksinolot.

Tuliaisia nepuille

Kukaan nepuista ei näyttänyt ottavan stressiä vaikka pakkasin reissukamoja. Hyvä niin. Tiuku kävi vähän puremassa rinkan hihnoja.

Tytöt saivat tänään Surokin näyttelystä siltä kuuluisalta saksalaiselta myyjältä (linkitän joskus myöhemmin tämän), joka käy vaan kerta vuoteen Suomessa, tuliaiseksi kolme alustaa. Kaksi kissatytöille ikkunalautojen lämmittäjäksi ja yksi isompi lattiatyynyksi. Lattiaversio on niin iso, että Tiuku mahtuu siihen vielä tovin. Kissatytöt saivat myös samalta myyjältä erittäin hyväksi havaittuja kissanminttu-valeriaanahiiriä sekä pienen huiskan. Hiiri sai Kiljunkin pyörimään lattialla ja Manu jahtasi onnessaan huiskaansa.

Tiuku on tänään keskittynyt lattiapissimään. Jostain syystä pisut on päässeet lirahtamaan tänään useammin lattialle. Tiuku sai näyttelytuliaisiksi Urine Off nimistä tuotetta, jolla saa pissan hajun mistä vaan pois kokonaan. Minun nenä on varmasti jo aivan liian tottunut hajuun, joka saattaa hyvinkin kannustaa tyttöä pissimään sisällä. Urine Offin pitäisi olla avuksi sisäsiistiksi opettelussa, mutta myös ihan ihmisnenään tunkevan pissan hajun poistamisessa.

Nyt viikoksi heipat täältä Neppulasta.