sunnuntai 1. marraskuuta 2015
HalooHaloo, täällä Neppula
Aikaa on kulunut, lauman kokoonpano on muuttunut, uusia temppuja on opittu ja vanhoja jo unohdettu. Terveyshaasteita on jäänyt taakse (giardia!!) ja uusia tullut tilalle. Terveyspuolelta mainittakoon Sinnan toissakeväinen keuhkotulehdus, joka vei antibioottitippaan saakka ja Tiukun sydämessä oleva mitraaliläppävuoto, joka selvisi sekin kevättalvella 2014. Sinna toipui hienosti keuhotulehduksestaan, joskin aikaa siinä meni ja Tiukun läppävuoto ei ainakaan toistaiseksi näy arjessamme mitenkään.
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Lisää kakkatuloksia ja temppuja!
Viimeisimmän siivousurakan jälkeen on otettu jo kaksi kontrollikakkaa. Molemmat Vallilassa ja Elisa-menetelmällä ja molemmat NEGOJA. Juhuu! Mutta niin kuin muistamme, ei kannata iloita, positiiviseksi se on jossain vaiheessa muuttunut sitten aina myöhemmin..
Ensi viikolla keräillään näytteet myös kissatytöiltä ja Tiuku käy vielä lääkärissä verikokeissa.
Temppukoulussa on menossa peruutuksen harjoittelu. Temputtajan ennakkoasenteesta (ja -kokemuksista) huolimatta edistystä kyllä tapahtuu. Katsotaan, josko sekin saataisiin videolle.
Tällä hetkellä tilanne temppukoulun jälkeen on tämä:
Väsynyt temppuilija ja omaan whippettiinsä aina yhtä rakastunut Mau nautiskelevat yhdessä perjantai-illasta.
Ensi viikolla keräillään näytteet myös kissatytöiltä ja Tiuku käy vielä lääkärissä verikokeissa.
Temppukoulussa on menossa peruutuksen harjoittelu. Temputtajan ennakkoasenteesta (ja -kokemuksista) huolimatta edistystä kyllä tapahtuu. Katsotaan, josko sekin saataisiin videolle.
Tällä hetkellä tilanne temppukoulun jälkeen on tämä:
perjantai 24. helmikuuta 2012
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Giardia, osa 3
Jep, tammikuussa saimme kolmannen positiivisen giardiatuloksen.
Kertaukseksi ja oman muistin virkistämiseksi historiahan on tämä:
Talvi 1/12: giardia positiivinen, Escherichia coli (mucoid growth) positiivinen (Vallilan ell, ELISA)
Syksy 10/2011: Escherichia coli (haemolytic) positiivinen,
giardia negatiivinen (Vallilan ell)
Syksy 9/2011: giardia negatiivinen (Vallilan ell, pcr)
Kesä 7/2011: giardiakontrolli, kaikki Neput:
negatiivinen kaikkien osalta (Evira)
Kesä 6/2011: giardia positiivinen (Vallilan ell)
Kevät 4/2011: Klebsiella pneumoniae positiivinen,
giardia negatiivinen (Vallilan ell)
Kevät 2010: giardiakontrolli: negatiivinen (Apex)
Kevät 2010: giardia positiivinen (Apex)
Siivoukset tehty, usemman viikon lääkintärumba ohi. Heti huomenna kontrollinäyte eläinlääkärille ja sitten vaan peukut pystyyn. Itse emme ole järin toiveikkaita.
Ehkä vinkkinä kaikille tätä lukemaan eksyville: Jos koirasi oireilee säännöllisen epäsäännöllisesti ripuloimalla tai löysävatsaisuudella, ei ole suuri vaiva ottaa kakkanäytteitä ja kiikuttaa niitä tutkittaviksi! Suosittelen myös lämpimästi keräämään ne oman mustin jätökset, vaikeivät ihan keskelle jalkakäytävää aina osuisikaan. Kakan mukana leviää paljon muutakin kuin giardia, ja silloin nämä kakanhimoiset yksilöt ovat suuressa sairastumisvaarassa.
Tästä lisätietoa pikasilmäyksellä asiasta kiinnostuneille. Kyseessä ell Suvi Pohjola-Stenroosin (Felina) slidet asiaan liittyen.
Kertaukseksi ja oman muistin virkistämiseksi historiahan on tämä:
Talvi 1/12: giardia positiivinen, Escherichia coli (mucoid growth) positiivinen (Vallilan ell, ELISA)
Syksy 10/2011: Escherichia coli (haemolytic) positiivinen,
giardia negatiivinen (Vallilan ell)
Syksy 9/2011: giardia negatiivinen (Vallilan ell, pcr)
Kesä 7/2011: giardiakontrolli, kaikki Neput:
negatiivinen kaikkien osalta (Evira)
Kesä 6/2011: giardia positiivinen (Vallilan ell)
Kevät 4/2011: Klebsiella pneumoniae positiivinen,
giardia negatiivinen (Vallilan ell)
Kevät 2010: giardiakontrolli: negatiivinen (Apex)
Kevät 2010: giardia positiivinen (Apex)
Siivoukset tehty, usemman viikon lääkintärumba ohi. Heti huomenna kontrollinäyte eläinlääkärille ja sitten vaan peukut pystyyn. Itse emme ole järin toiveikkaita.
Ehkä vinkkinä kaikille tätä lukemaan eksyville: Jos koirasi oireilee säännöllisen epäsäännöllisesti ripuloimalla tai löysävatsaisuudella, ei ole suuri vaiva ottaa kakkanäytteitä ja kiikuttaa niitä tutkittaviksi! Suosittelen myös lämpimästi keräämään ne oman mustin jätökset, vaikeivät ihan keskelle jalkakäytävää aina osuisikaan. Kakan mukana leviää paljon muutakin kuin giardia, ja silloin nämä kakanhimoiset yksilöt ovat suuressa sairastumisvaarassa.
Tästä lisätietoa pikasilmäyksellä asiasta kiinnostuneille. Kyseessä ell Suvi Pohjola-Stenroosin (Felina) slidet asiaan liittyen.
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
1.1.2012
Neppulan vuosi alkoi näissä tunnelmissa:
Manuli turvapesässä vuoden ensimmäisen
vuorokauden puolella, kun vielä pamahteli.
Aamuyöllä se tuli viereen pienellä piippauksella
ja käpertyi kainaloon.
Vuoden 2012 ensimmäisen ulkoilun tunnelma.
Nöö tarkkana.
lauantai 31. joulukuuta 2011
Neppulassa valvotaan vuoden vaihtumista!
Vaikka kotinurkkamme taitavat olla rauhallisia ilotulituspaukuttelun suhteen verrattuna moniin muihin kulmiin tässä kaupungissa, on eräs nepuista sitä mieltä, että tämäkin pauke on liikaa.
Nimittäin Manuli.
Se luikki maha maata viistäen jo iltapäivällä, vaikka pauke oli hyvin vaimeaa ja pamaukset tulivat harvakseltaan. Mitä enemmän kello tuli ja paukut lisääntyivät, sitä matalampana Manuli vaihtoi piilopaikkojaan silmät lautasina ja turkki pörhöllä ja niin matalana, ettei jalkoja edes näkynyt.
Manulin olon helpottamiseksi täällä pyöritettiin sekä pyykki- että astianpesukonetta ja katseltiin telkkaria kovaäänisesti. Aluksi meitä viihdytti Avara Luonto, jota Tiuku katseli mielellään. Sen jälkeen ohjelmavalikoima on ollut kehnompi ja varsin sekalainen.
Viimein se majottautui eteiseen, jonne se sai myös oman pesän ja ruokaa. Manulia jännittää siis todenteolla - se ei ole tullut piiloistaan edes syömään. Ruoka onneksi maistui eteisessä ja nyt se lepäilee pesällään.
Kilju ei paukuista piittaa. Se katseli ilotulituksia lämpöisen hellan päältä silmät puolitangossa. Ja ehkä monen yllätykseksi herkkä Tiukukaan ei ole moksiskaan paukkeesta. Pikaluikulla käydessämme tosin tuloksena olisi voinut olla paukkuarka koira, sillä kurvatessamme takapihaltamme etupihan puolelle pamahti muutamien metrien päässä kovaa ja näyttävästi. Tiuku katseli kyllä korvat pystyssä, mutta tilanteen keskeytti kiljuva karvapallo joka pyöri meitä kohti. Karvapallo oli kissa, joka oli pahanpäiväisesti pelästynyt pamausta ja mitä ilmeisimmin syytti siitä meitä. Ja vaikkei Tiuku näyttänyt niin älyttömästi pamausta pelästyvänkään, mutta kiljuvaa, sähisevää ja sylkevää kissaa se kyllä pelästyi! Kissa sai kuulla kunniansa ja jos ote olisi yhtään hihnasta irronnut, niin valitettavasti kissa olisi tuntenut myös nahoissaan Tiukun mielipiteen moisesta lähestymisestä. Kissarukka, siitä tulee varmasti samanlainen paukkupanikoiva tyyppi, kuin meidän Mauskeli on. Harmillista, ettei se ollut kotonaan lämpöisessä omien ihmistensä kanssa turvassa paukuttelulta.
Ja lisäyksenä vielä se, että näissä olosuhteissa ja siinä sähäkässä kohtaamisessa en katsonut parhaaksi alkaa ottaa kiinni irtokissaa, vaikka muuten olenkin aika herkästi toimittamassa tällaisia kulkijoita suojaan.
Aaton päiväulkoilu tapahtui varsin kauniissa säässä:
Nimittäin Manuli.
Se luikki maha maata viistäen jo iltapäivällä, vaikka pauke oli hyvin vaimeaa ja pamaukset tulivat harvakseltaan. Mitä enemmän kello tuli ja paukut lisääntyivät, sitä matalampana Manuli vaihtoi piilopaikkojaan silmät lautasina ja turkki pörhöllä ja niin matalana, ettei jalkoja edes näkynyt.
Manulin olon helpottamiseksi täällä pyöritettiin sekä pyykki- että astianpesukonetta ja katseltiin telkkaria kovaäänisesti. Aluksi meitä viihdytti Avara Luonto, jota Tiuku katseli mielellään. Sen jälkeen ohjelmavalikoima on ollut kehnompi ja varsin sekalainen.
Viimein se majottautui eteiseen, jonne se sai myös oman pesän ja ruokaa. Manulia jännittää siis todenteolla - se ei ole tullut piiloistaan edes syömään. Ruoka onneksi maistui eteisessä ja nyt se lepäilee pesällään.
Kilju ei paukuista piittaa. Se katseli ilotulituksia lämpöisen hellan päältä silmät puolitangossa. Ja ehkä monen yllätykseksi herkkä Tiukukaan ei ole moksiskaan paukkeesta. Pikaluikulla käydessämme tosin tuloksena olisi voinut olla paukkuarka koira, sillä kurvatessamme takapihaltamme etupihan puolelle pamahti muutamien metrien päässä kovaa ja näyttävästi. Tiuku katseli kyllä korvat pystyssä, mutta tilanteen keskeytti kiljuva karvapallo joka pyöri meitä kohti. Karvapallo oli kissa, joka oli pahanpäiväisesti pelästynyt pamausta ja mitä ilmeisimmin syytti siitä meitä. Ja vaikkei Tiuku näyttänyt niin älyttömästi pamausta pelästyvänkään, mutta kiljuvaa, sähisevää ja sylkevää kissaa se kyllä pelästyi! Kissa sai kuulla kunniansa ja jos ote olisi yhtään hihnasta irronnut, niin valitettavasti kissa olisi tuntenut myös nahoissaan Tiukun mielipiteen moisesta lähestymisestä. Kissarukka, siitä tulee varmasti samanlainen paukkupanikoiva tyyppi, kuin meidän Mauskeli on. Harmillista, ettei se ollut kotonaan lämpöisessä omien ihmistensä kanssa turvassa paukuttelulta.
Ja lisäyksenä vielä se, että näissä olosuhteissa ja siinä sähäkässä kohtaamisessa en katsonut parhaaksi alkaa ottaa kiinni irtokissaa, vaikka muuten olenkin aika herkästi toimittamassa tällaisia kulkijoita suojaan.
Aaton päiväulkoilu tapahtui varsin kauniissa säässä:
maanantai 26. joulukuuta 2011
Tapaninpäivän myrsky
Vaikka viranomaistiedote varoittelikin myrskyvaarasta täällä Helsingissä, lähdimme silti uhmaamaan tuulta. Houkutus aurinkoiseen metsään kaikkien näiden sateiden ja pimeiden iltojen jälkeen oli suuri. Pääsette mukaan ulkoilullemme kuvakavalkadin avulla, kuvat tosin ovat taattua kännykkälaatua.
Ensin oli syytä varustautua tuulta vastaan. Kuten huomaatte, ei ulkoiluseuralaiseni tässä vaiheessa puhkunut intoa:
Tuulen pitävän fleecehaalarin alla on vielä villahaalari, jonka kaulus pilkoittaakin tuolta punaisen kaulurin alta.
Ulkona oli kyllä kovinkin tuulista, mutta varustuksesta johtuen reissumme kesti toista tuntia ja olimme molemmat mielissämme auringosta. Eikä kyllästyneen oloisesta eteisen kuvassa näkyvästä koirasta ollut tietoakaan!
Tutun pellon laidalla oli bongailtava, josko toisella puolella näkyisi tutut Pojat. Valitettavasti Tiukun oli vaikea ymmärtää, etteivät Pojat olleet tulossa tälle lenkille mukaan, eivätkä olleet lähimaillakaan. Minuuttien toljottelun jälkeen asia kuitenkin näytti varmistuvan myös Nöölle ja pääsimme jatkamaan.
Tutulla lenkkipolullamme oli vastassa myös haasteita, kuten kaatuneita puita sekä vesiesteitä. Ei tarvinne mainita, että ulkoiluseuralaiseni ei ollut halukas vesiesteiden ylittämiseen. Tällä kertaa tosin kaatuneet puutkin piti pääosin kiertää tuuheiden oksien vuoksi. Onneksi muutaman yli päästiin hyppimään ja näin treenaamaan metsäagilityä!
Loppumatka kuljeskeltiin ihan metsässä, eikä tuuli osunut sinne ollenkaan, auringon säteet kylläkin.
Ensin oli syytä varustautua tuulta vastaan. Kuten huomaatte, ei ulkoiluseuralaiseni tässä vaiheessa puhkunut intoa:
Ulkona oli kyllä kovinkin tuulista, mutta varustuksesta johtuen reissumme kesti toista tuntia ja olimme molemmat mielissämme auringosta. Eikä kyllästyneen oloisesta eteisen kuvassa näkyvästä koirasta ollut tietoakaan!
Matkalla näimme keväisiä pajunkissoja:
Tutulla lenkkipolullamme oli vastassa myös haasteita, kuten kaatuneita puita sekä vesiesteitä. Ei tarvinne mainita, että ulkoiluseuralaiseni ei ollut halukas vesiesteiden ylittämiseen. Tällä kertaa tosin kaatuneet puutkin piti pääosin kiertää tuuheiden oksien vuoksi. Onneksi muutaman yli päästiin hyppimään ja näin treenaamaan metsäagilityä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
