Oltiin eilen Tiukun kanssa Hakaniemessä Pitkänsillan kupeessa ja näin ilmielävänä sen hyppytaidonnäytteen, mitä tuon portinkin ylittämisessä on tarvittu. Pitkänsillan kaide oli kohdallamme noin 130cm korkeudella. Kaide oli leveä, mutta kaareva, eikä koira ei voinut tietää leveydestä saatika siitä, mitä toisella puolella oli (muutaman metrin pudotus laivaravintolan terassille). Mutta sinne kuulkaa hypähti tämä kenguru, kaiteelle! Aivan kevyesti ja ilmavasti kuin kissa! Ja aivan paikaltaan, ei vauhtia, ei laskelmointeja, ei mittailuja - pelkkä HOP vaan ja siinä se tökötti Pitkänsillan kaiteella ja kyyläsi terassilla istuvia.
Kotona koiraportin ylittäminen on siis aivan varmasti yhtä huoleton ja kevyt suoritus. Ja varmasti mielessään on myös tosi tyytyväinen ja ylpeä siitä, kuinka hienosti korkean esteen ylittäminen onnistuu! - Taitava! se on sanonut mielessään itselleen ja hymissyt tyytyväisenä. Ehkä se agilityharrastus on vähän saattanut lietsoa tähän hyppyhommaan..?
