lauantai 31. joulukuuta 2011

Neppulassa valvotaan vuoden vaihtumista!

Vaikka kotinurkkamme taitavat olla rauhallisia ilotulituspaukuttelun suhteen verrattuna moniin muihin kulmiin tässä kaupungissa, on eräs nepuista sitä mieltä, että tämäkin pauke on liikaa.

Nimittäin Manuli.

Se luikki maha maata viistäen jo iltapäivällä, vaikka pauke oli hyvin vaimeaa ja pamaukset tulivat harvakseltaan. Mitä enemmän kello tuli ja paukut lisääntyivät, sitä matalampana Manuli vaihtoi piilopaikkojaan silmät lautasina ja turkki pörhöllä ja niin matalana, ettei jalkoja edes näkynyt.

Manulin olon helpottamiseksi täällä pyöritettiin sekä pyykki- että astianpesukonetta ja katseltiin telkkaria kovaäänisesti. Aluksi meitä viihdytti Avara Luonto, jota Tiuku katseli mielellään. Sen jälkeen ohjelmavalikoima on ollut kehnompi ja varsin sekalainen.

Viimein se majottautui eteiseen, jonne se sai myös oman pesän ja ruokaa. Manulia jännittää siis todenteolla - se ei ole tullut piiloistaan edes syömään. Ruoka onneksi maistui eteisessä ja nyt se lepäilee pesällään.

Kilju ei paukuista piittaa. Se katseli ilotulituksia lämpöisen hellan päältä silmät puolitangossa. Ja ehkä monen yllätykseksi herkkä Tiukukaan ei ole moksiskaan paukkeesta. Pikaluikulla käydessämme tosin tuloksena olisi voinut olla paukkuarka koira, sillä kurvatessamme takapihaltamme etupihan puolelle pamahti muutamien metrien päässä kovaa ja näyttävästi. Tiuku katseli kyllä korvat pystyssä, mutta tilanteen keskeytti kiljuva karvapallo joka pyöri meitä kohti. Karvapallo oli kissa, joka oli pahanpäiväisesti pelästynyt pamausta ja mitä ilmeisimmin syytti siitä meitä. Ja vaikkei Tiuku näyttänyt niin älyttömästi pamausta pelästyvänkään, mutta kiljuvaa, sähisevää ja sylkevää kissaa se kyllä pelästyi! Kissa sai kuulla kunniansa ja jos ote olisi yhtään hihnasta irronnut, niin valitettavasti kissa olisi tuntenut myös nahoissaan Tiukun mielipiteen moisesta lähestymisestä. Kissarukka, siitä tulee varmasti samanlainen paukkupanikoiva tyyppi, kuin meidän Mauskeli on. Harmillista, ettei se ollut kotonaan  lämpöisessä omien ihmistensä kanssa turvassa paukuttelulta.

Ja lisäyksenä vielä se, että näissä olosuhteissa ja siinä sähäkässä kohtaamisessa en katsonut parhaaksi alkaa ottaa kiinni irtokissaa, vaikka muuten olenkin aika herkästi toimittamassa tällaisia kulkijoita suojaan.

Aaton päiväulkoilu tapahtui varsin kauniissa säässä:

maanantai 26. joulukuuta 2011

Tapaninpäivän myrsky

Vaikka viranomaistiedote varoittelikin myrskyvaarasta täällä Helsingissä, lähdimme silti uhmaamaan tuulta. Houkutus aurinkoiseen metsään kaikkien näiden sateiden ja pimeiden iltojen jälkeen oli suuri. Pääsette mukaan ulkoilullemme kuvakavalkadin avulla, kuvat tosin ovat taattua kännykkälaatua.

Ensin oli syytä varustautua tuulta vastaan. Kuten huomaatte, ei ulkoiluseuralaiseni tässä vaiheessa puhkunut intoa:
Tuulen pitävän fleecehaalarin alla on vielä villahaalari, jonka kaulus pilkoittaakin tuolta punaisen kaulurin alta.

Ulkona oli kyllä kovinkin tuulista, mutta varustuksesta johtuen reissumme kesti toista tuntia ja olimme molemmat mielissämme auringosta. Eikä kyllästyneen oloisesta eteisen kuvassa näkyvästä koirasta ollut tietoakaan!



Matkalla näimme keväisiä pajunkissoja:

Tutun pellon laidalla oli bongailtava, josko toisella puolella näkyisi tutut Pojat. Valitettavasti Tiukun oli vaikea ymmärtää, etteivät Pojat olleet tulossa tälle lenkille mukaan, eivätkä olleet lähimaillakaan. Minuuttien toljottelun jälkeen asia kuitenkin näytti varmistuvan myös Nöölle ja pääsimme jatkamaan.

Tutulla lenkkipolullamme oli vastassa myös haasteita, kuten kaatuneita puita sekä vesiesteitä. Ei tarvinne mainita, että ulkoiluseuralaiseni ei ollut halukas vesiesteiden ylittämiseen. Tällä kertaa tosin kaatuneet puutkin piti pääosin kiertää tuuheiden oksien vuoksi. Onneksi muutaman yli päästiin hyppimään ja näin treenaamaan metsäagilityä!


Loppumatka kuljeskeltiin ihan metsässä, eikä tuuli osunut sinne ollenkaan, auringon säteet kylläkin.



Neppulan kuusi

Kuusi haettiin perinteisesti aattoaamuna. Tänä vuonna kuusi on mustakuusi, jossa on osa koristeista jo valmiina: kuusessa on nimittäin lukuisia pieniä sieviä käpyjä!

Joulupäivän iltana ihailimme neppujen kanssa kuusta tällaisena:
Kuusi on saanut olla Nepuilta yllättävänkin rauhassa. Pari kertaa Mau on käynyt puremassa yhtä koristetta ja Tiuku haistelemassa alaoksia, ja etenkin pientä tiukua, joka helisee nenätökkäisystä alimmalla oksalla. Kilju ei ole puusta perustanut, varmaankin vaan ihmettelee näitä hömpötyksiä ja kysyy, saako kohta taas jo silakkaa.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

25.12.

Vielä perinteinen joulupäivän luukku.
Pääsette osaksi eilisillan askarteluriemua.

lauantai 24. joulukuuta 2011

24.12.

Aattoaamun kunniaksi useampi Neppukuva.
Iloista joulua kaikille Neppulan lukijoille!


perjantai 23. joulukuuta 2011

23.12.

torstai 22. joulukuuta 2011

22.12.

Kilju vahtii Tiuku-koiraa. Vaiko Petteri Punakuonoa?

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

21.12.

tiistai 20. joulukuuta 2011

20.12.

Päivän myöhästelyn vuoksi tuleekin tämän
päivän luukusta monta kuvaa!

Kyseessä menneen viikonlopun muistoja
 hurmaavan hoitotytön vierailusta.

Vierailu oli ikimuistoinen, kiitos pienen kultakimpaleen lainasta!




19.12.

maanantai 19. joulukuuta 2011

18.12.

Kalenteri on päivän jäljessä,
mutta oikeaan päivään kiritään lähiaikoina.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

17.12.

perjantai 16. joulukuuta 2011

16.12.

Tiukulla on tänään viimeinen tasapainokurssikerta.
Tämä kuva samalta kurssilta pari kertaa sitten. Kurssikaveri
Martta näkyy vasemmassa yläkulmassa.

torstai 15. joulukuuta 2011

15.12.

Edellisissä luukuissa tietysti Manuli, kuten tässäkin.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

14.12.

Entä tämä kuono?

tiistai 13. joulukuuta 2011

13.12.

Kenen käpälä?

maanantai 12. joulukuuta 2011

12.12.

Sylihoito.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

11.12.

lauantai 10. joulukuuta 2011

10.12.

Kilju relaa.

perjantai 9. joulukuuta 2011

9.12.

torstai 8. joulukuuta 2011

8.12.

tiistai 6. joulukuuta 2011

7.12.

Ensilumi Itsenäisyyspäivänä 6.12.2011.

lauantai 3. joulukuuta 2011

5. & 6.12.

Kiljun poseeraus.


perjantai 2. joulukuuta 2011

4.12.

3.12.

MonorailManu.

2.12.

Haluaako Kilju ehkä uuniin lämmittelemään?

torstai 1. joulukuuta 2011

1.12.

TiukuNöö agikentällä talvella 2010.

Neppulan joulukalenteri!

Neppulassa aukeaa joulun odotuksen ajaksi joulukalenteri. Joka päivä tulee aukeaa uusi luukku, josta kurkistaa joku tuttu. Tervetuloa seuraamaan!

maanantai 28. marraskuuta 2011

Näytelmädebyytti

Lohjan whippet-tapahtuma oli mukava kokemus. TiukuNöö ei sijoittunut, mutta toki sai arvostelun. Erinomaisen hienoa oli Nöllin kohdalla rento asenne, joka saavutettiin parin tunnin haukunnan ja hermoilun jälkeen. Rentouden saavuttamiseksi päällä oli paita ja mukana oma tuttu viltti. Uskon, että myös tuttujen kavereiden mukana oleminen auttoi. Ryppy ja Topi sekä Valpuri olivat vakuuttamassa Nöötä siitä, ettei hätä ole kummoinen. Vaikka kyllä se rentouden saavuttaminen Valpuriltakin vähän kesti. Pojat sen sijaan ovat oikeita konkareita, eivätkä juuri näyttäneet stressaavan. Kiitos näytelmäseurueellemme!

Ensisijainen rentouden edesauttaja TiukuNöön kohalla taisi kuitenkin olla tutun Kenneltytön sively ja kevyt hieronta ja huolenpito. Ihanaa, kiitos Kenneltytölle!

Päivän huipentuma oli luonnollisesti kakkakatselmus, jolloin Nöö todisti, ettei stressilukemat nousseet liian koviksi. Tuloksena siis kiinteä kakka koko päivän päätteeksi. Vau!

Valitettavasti sellaista perinteistä ja hyvin virallisen oloista näyttelypönötyskuvaa ette näistä kekkereistä nyt Tiukun osalta näe.

Tuomarina Kristin Hoff, Norja: "Söt tik. Dubbel insisi (tai jotain sinnepäin?!) = NCC, God hals och överlinje. Borde bli mera utvecklas i bröstkorgen. Ok benströmme. Rör sig ok fram och tillbaka men något bundet från sidan."

Tuo söpön nartun jälkeinen ei ihan aukene käsialan tai merkityksensä puolesta tekstinä, mutta Tiukulla on siis edessä kaksoishammas, johon se varmasti viittaa, sillä tuomari siitä huomautti minullekin pöydän ääressä. Itse elin siinä käsityksessä, ettei se vaikuttaisi näyttelyrintamalla mihinkään,  kun ei kuitenkaan ole mikään puutos tai varsinaisesti purentavika, yksi hammas on vaan jakautunut kahtia, juuresta ja jo ihan sieltä tyvestä ovat yksi hammas. Mutta käsitykseni on saattanut olla väärä. Maitohammasrivistö oli Nöllillä virheetön, rautahampaan pukkasi tuollaisena tuplana. Kuva olis kiva, eikö? Yritän joku valoisa hetki saada todisteen.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Tiukulta lähti tänään jälleen kerran kakkanäyte kohti tutkimuksia. Masu ei ole kunnossa edelleenkään. Kakkanäytteitä ja tuloksia ollaan saatu seuraavasti:

Kevät 2010: giardia positiivinen (Apex)
Kevät 2010 giardiakontrolli: negatiivinen (Apex)
Kevät 4/2011: Klebsiella pneumoniae positiivinen,
giardia negatiivinen (Vallilan ell)
Kesä 6/2011: giardia positiivinen (Vallilan ell)
Kesä 7/2011 giardiakontrolli, kaikki Neput:
negatiivinen kaikkien osalta (Evira)
Syksy 9/2011: giardia negatiivinen (Vallilan ell, pcr)
Syksy 10/2011: Escherichia coli (haemolytic) positiivinen,
giardia negatiivinen (Vallilan ell)

(Tarkensin omaksi iloksi ja muistin tueksi sitä, että mikä milloinkin on näyttänyt plussaa.)
Kuten listasta voi päätellä, on kakkaa kiikutettu kerran jos toisenkin ja tuloksia jännitetty.


Manulilla on viikon verran ollut lihotuskuuri. Manulin paino on laskenut niinä vuosina, kun se on asunut meillä. Maunoa on ollut vaikea saada lihomaan oksentelutaipumuksen vuoksi. Jos annokset ovat liian isoja, ne tulevat takaisin. Nyt Mau on saanut viikon verran Nutri Plussaa pari kertaa päivässä. Katsotaan, josko sillä saadaan painoa yhtään nousemaan.

Tiuku lähtee näyttelydebytoimaan tänne. Tai eihän tuo virallinen näyttely ole, mutta ikään kuin seuraava askel mätsäreistä. Mukaan lähtee tuttuja ihmisiä ja koiria. Toivottavasti saadaan paljon kuvia reissusta!

Nyt täytyy muistaa ja jaksaa vähän näyttelytreenata. Jospa se vaikka oppisi sen seiso-käskyn tapahtumaan mennessä!

tiistai 18. lokakuuta 2011

Loputon lokakuu

Ei niin pirteästä lempinimestään huolimatta tämä lokakuu on ollut pirteämpi kuin moni muu. Aurinkoiset syyspäivät ja jaloissa rapeaksi kuivuneet kirkkaan keltaiset lehdet houkuttelevat haistelemaan kirpeää syysilmaa. Onneksi on innokas ulkoilija kaverina!

Koska Neppulan valokuvaus on siirtynyt ajassa taaksepäin ja vanha filmipokkari on saanut räpsyä, on digikuvia tarjolla enää harvakseltaan.




Auringosta huolimatta Tiukun kanttarellitakilla on ollut käyttöä ja tässä siitä kuvatallenne. Neitihän ei niin sateesta perusta, mutta sadetakin kanssa pärjää vähän paremmin. Pitkiä lenkkejä ei tarvitse sateella kyllä tehdä.

Kissatytöt nautiskelevat syysauringosta pääosin sisätiloissa, etenkin Kiu, jonka mielestä parvekkeella oleminen on jo huuhaata. Mauskia ei syystuulet häiritse, vaan se istuisi edelleen parvekkeella katselemassa lintuja ja ohikulkijoita. Linnut ovat ajoittain myös kovin kiinnostuneita Mauskista ja ovatpa ne kokoontuneet läheisen kuusen oksalle jengillä vuoroin Mauskia kohti hyökkäysliitoja tehden. Onneksi on se verkko, onni kissalle ja onni linnuille.

Onnista tulikin mieleen, että Tiuku tapasi pitkästä aikaa lapsuuden ystävänsä Onnin, eli Oden. Jälleennäkemisen riemu oli suuri ja nuoriso selvästi tunnisti toisensa. 

Tiukun maha on edelleen hankala: sen kevään 2010 giardiaurakan jälkeen me saatiin vielä toinen samanmoinen alkukesällä 2011. Tällä rundilla myös kissat kontrolloitiin hoidon ja siivouksen jälkeen ja kaikki olivat negatiivisia. Valitettavasti giardia ei ratkaissut Tiukun mahaongelmia tälläkään kertaa. Otettiin TAAS giardianäyte, joka oli negatiivinen. Kakkapäiväkirja paljasti neidin aivan tosissaan reagoivan mahallaan jännittäviin ja kiihdyttäviin ja toki myös pelottaviin tilanteisiin. Burn Out -loma auttoi ja viihteettömällä vapaa-ajalla tunnuttiin saavan maha kuosiin. Mahan selvittely jatkuu edelleen.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Koiraportti on vaan hidaste - jos sitäkään!

Tiukulle korkea portti on ollut pitkään riittävä este eteiseen. Enää ei ole. Muutaman kerran oli mennyt yli ja nyt se sitten lopulta osaa myös avata portin. Onkin paljon mukavampi odotella niitä ystäviä tässä eteisen matolla kuin tuolla olkkarin puolella.



Oltiin eilen Tiukun kanssa Hakaniemessä Pitkänsillan kupeessa ja näin ilmielävänä sen hyppytaidonnäytteen, mitä tuon portinkin ylittämisessä on tarvittu. Pitkänsillan kaide oli kohdallamme noin 130cm korkeudella. Kaide oli leveä, mutta kaareva, eikä koira ei voinut tietää leveydestä saatika siitä, mitä toisella puolella oli (muutaman metrin pudotus laivaravintolan terassille). Mutta sinne kuulkaa hypähti tämä kenguru, kaiteelle! Aivan kevyesti ja ilmavasti kuin kissa! Ja aivan paikaltaan, ei vauhtia, ei laskelmointeja, ei mittailuja - pelkkä HOP vaan ja siinä se tökötti Pitkänsillan kaiteella ja kyyläsi terassilla istuvia.


Kotona koiraportin ylittäminen on siis aivan varmasti yhtä huoleton ja kevyt suoritus. Ja varmasti mielessään on myös tosi tyytyväinen ja ylpeä siitä, kuinka hienosti korkean esteen ylittäminen onnistuu! - Taitava! se on sanonut mielessään itselleen ja hymissyt tyytyväisenä. Ehkä se agilityharrastus on vähän saattanut lietsoa tähän hyppyhommaan..?