Kesäkesä.

Neppulan kesään kuuluu kärpästen lisäksi myös hyttysiä. Koiran ulkoilutus on mahdollistanut hyttysten pääsemisen kimppuumme, eivätkä ne ole säälineet meitä.

Kilju on alkanut tulemaan esiin enemmän, tosin myös siten sähisemään enemmän. Pari hassua kertaa on käynyt niin, että Kilju on vahingossa haistanut Tiukua ihan vähän lähempää. Tosin nämäkin tilanteet päättyvät sähinään. Nyt, juuri tällä hetkellä, Tiuku on tuolin alla jonka päällä vartioi Kilju. Kilju sähähtelee ja murisee nähdessään Tiukun, mutta ei poistu tuolilta, vaikka koira menee makaamaan toisaalle välillä ja reitti olisi selvä. En tiedä onko tämä edistystä.

Tiuku on käynyt kylässä Turussa ja kiittää lahjapötköstä. Bussimatkat molempiin suuntiin menivät erinomaisesti täydessä unessa. Vaikuttaa siltä, että saamme tästä nepusta oivallisen matkaseuralaisen, joka arvostaa matkaamisessa samoja asioita kuin mekin - hyviä unia!

Eilen Tiuku oli meidän ja kummitytön perheen seurana Kaivopuistossa. Siellä riitti vilinää ja vilskettä juuri leikatusta nurmikosta kiljuviin ipanoihin. Näistä molemmista Tiuku pitää. Ja mitä enemmän ipanat nurmikolla juoksevat ja hyppivät, sitä parempi. Tosin näitä kierroksia on vähän vaikea laskea alas, eivätkä kaikki lapset moisesta lähestymisestä pidä ja siksi harjoittelemme myös lasten kanssa rauhallista lähestymistä.

Tiuku on kotona herkkä ja tottelevainen tyttö, jolle ei juuri joudu räyhäämään. Jos täytyy ärähtää kovasti, se muistetaan vielä seuraavanakin päivänä ja ollaan loukkaantuneita. Ulkona taas mukana on ilmeisesti eri koira. Tiukun herkkyys painuu ulkona täysin unholaan, eikä kieltoja tai houkutteluita jaksa kuunnella. Onneksi tyttö on niin kevyt ja pieni, ettemme ole pulassa - vielä. Tiuku siis vetää, höntyilee, kiskoo, pysähtelee, säntäilee ja ryntäilee. Näiden ihanuuksien lisäksi Tiuku syö maasta kaiken, aivan todella kaiken. Eli mahtava ulkokaveri kertakaikkiaan. Treenaus jatkuu, nyt tiukennetulla linjalla.