Vaikka
viranomaistiedote varoittelikin myrskyvaarasta täällä Helsingissä, lähdimme silti uhmaamaan tuulta. Houkutus aurinkoiseen metsään kaikkien näiden sateiden ja pimeiden iltojen jälkeen oli suuri. Pääsette mukaan ulkoilullemme kuvakavalkadin avulla, kuvat tosin ovat taattua kännykkälaatua.
Ensin oli syytä varustautua tuulta vastaan. Kuten huomaatte, ei ulkoiluseuralaiseni tässä vaiheessa puhkunut intoa:
Tuulen pitävän fleecehaalarin alla on vielä villahaalari, jonka kaulus pilkoittaakin tuolta punaisen kaulurin alta.
Ulkona oli kyllä kovinkin tuulista, mutta varustuksesta johtuen reissumme kesti toista tuntia ja olimme molemmat mielissämme auringosta. Eikä kyllästyneen oloisesta eteisen kuvassa näkyvästä koirasta ollut tietoakaan!
Matkalla näimme keväisiä pajunkissoja:
Tutun pellon laidalla oli bongailtava, josko toisella puolella näkyisi tutut Pojat. Valitettavasti Tiukun oli vaikea ymmärtää, etteivät Pojat olleet tulossa tälle lenkille mukaan, eivätkä olleet lähimaillakaan. Minuuttien toljottelun jälkeen asia kuitenkin näytti varmistuvan myös Nöölle ja pääsimme jatkamaan.
Tutulla lenkkipolullamme oli vastassa myös haasteita, kuten kaatuneita puita sekä vesiesteitä. Ei tarvinne mainita, että ulkoiluseuralaiseni ei ollut halukas vesiesteiden ylittämiseen. Tällä kertaa tosin kaatuneet puutkin piti pääosin kiertää tuuheiden oksien vuoksi. Onneksi muutaman yli päästiin hyppimään ja näin treenaamaan metsäagilityä!
Loppumatka kuljeskeltiin ihan metsässä, eikä tuuli osunut sinne ollenkaan, auringon säteet kylläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti