Ensin oli syytä varustautua tuulta vastaan. Kuten huomaatte, ei ulkoiluseuralaiseni tässä vaiheessa puhkunut intoa:
Tuulen pitävän fleecehaalarin alla on vielä villahaalari, jonka kaulus pilkoittaakin tuolta punaisen kaulurin alta.
Ulkona oli kyllä kovinkin tuulista, mutta varustuksesta johtuen reissumme kesti toista tuntia ja olimme molemmat mielissämme auringosta. Eikä kyllästyneen oloisesta eteisen kuvassa näkyvästä koirasta ollut tietoakaan!
Matkalla näimme keväisiä pajunkissoja:
Tutulla lenkkipolullamme oli vastassa myös haasteita, kuten kaatuneita puita sekä vesiesteitä. Ei tarvinne mainita, että ulkoiluseuralaiseni ei ollut halukas vesiesteiden ylittämiseen. Tällä kertaa tosin kaatuneet puutkin piti pääosin kiertää tuuheiden oksien vuoksi. Onneksi muutaman yli päästiin hyppimään ja näin treenaamaan metsäagilityä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti