lauantai 31. joulukuuta 2011

Neppulassa valvotaan vuoden vaihtumista!

Vaikka kotinurkkamme taitavat olla rauhallisia ilotulituspaukuttelun suhteen verrattuna moniin muihin kulmiin tässä kaupungissa, on eräs nepuista sitä mieltä, että tämäkin pauke on liikaa.

Nimittäin Manuli.

Se luikki maha maata viistäen jo iltapäivällä, vaikka pauke oli hyvin vaimeaa ja pamaukset tulivat harvakseltaan. Mitä enemmän kello tuli ja paukut lisääntyivät, sitä matalampana Manuli vaihtoi piilopaikkojaan silmät lautasina ja turkki pörhöllä ja niin matalana, ettei jalkoja edes näkynyt.

Manulin olon helpottamiseksi täällä pyöritettiin sekä pyykki- että astianpesukonetta ja katseltiin telkkaria kovaäänisesti. Aluksi meitä viihdytti Avara Luonto, jota Tiuku katseli mielellään. Sen jälkeen ohjelmavalikoima on ollut kehnompi ja varsin sekalainen.

Viimein se majottautui eteiseen, jonne se sai myös oman pesän ja ruokaa. Manulia jännittää siis todenteolla - se ei ole tullut piiloistaan edes syömään. Ruoka onneksi maistui eteisessä ja nyt se lepäilee pesällään.

Kilju ei paukuista piittaa. Se katseli ilotulituksia lämpöisen hellan päältä silmät puolitangossa. Ja ehkä monen yllätykseksi herkkä Tiukukaan ei ole moksiskaan paukkeesta. Pikaluikulla käydessämme tosin tuloksena olisi voinut olla paukkuarka koira, sillä kurvatessamme takapihaltamme etupihan puolelle pamahti muutamien metrien päässä kovaa ja näyttävästi. Tiuku katseli kyllä korvat pystyssä, mutta tilanteen keskeytti kiljuva karvapallo joka pyöri meitä kohti. Karvapallo oli kissa, joka oli pahanpäiväisesti pelästynyt pamausta ja mitä ilmeisimmin syytti siitä meitä. Ja vaikkei Tiuku näyttänyt niin älyttömästi pamausta pelästyvänkään, mutta kiljuvaa, sähisevää ja sylkevää kissaa se kyllä pelästyi! Kissa sai kuulla kunniansa ja jos ote olisi yhtään hihnasta irronnut, niin valitettavasti kissa olisi tuntenut myös nahoissaan Tiukun mielipiteen moisesta lähestymisestä. Kissarukka, siitä tulee varmasti samanlainen paukkupanikoiva tyyppi, kuin meidän Mauskeli on. Harmillista, ettei se ollut kotonaan  lämpöisessä omien ihmistensä kanssa turvassa paukuttelulta.

Ja lisäyksenä vielä se, että näissä olosuhteissa ja siinä sähäkässä kohtaamisessa en katsonut parhaaksi alkaa ottaa kiinni irtokissaa, vaikka muuten olenkin aika herkästi toimittamassa tällaisia kulkijoita suojaan.

Aaton päiväulkoilu tapahtui varsin kauniissa säässä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti