maanantai 20. joulukuuta 2010

Jouluvalmistelut

Tiuku on kunnostautunut jouluvalmisteluissa. Ensimmäinen urakka oli ikioma pieni joulupaketti, josta tuli pieniä vaaleanpunaisia luita joulukuuseen koristeeksi. Avaaminen sujui yllättävän mallikkaasti niin, ettei itse paketin sisältö kärsinyt.

Toinen temppu oli myös haastava, mutta vain ajoituksen kannalta. Vieraan laukusta pihistetyt suklaapäällysteiset vaahtonamit oli nimittäin käytävä syömässä juuri sillä hetkellä, kun kukaan ei nähnyt. Kymppisuoritus sekin, kukaan ei tosiaan nähnyt. Onneksi suklaan syömisestä selvittiin tällä kertaa säikähdyksellä, sillä Viikin päivystyksestä tiedettiin kertoa, ettei liikkuttu vielä edes myrkytyksen rajamailla. Ripulia kyllä lupasivat. Yllätykseksemme herkkämahainen neiti näyttää kuitenkin sietävän lisäaineita ja sokeria, eikä ripulia tullut.

Kolmas jouluvalmistelu oli toisen vieraan joulupaketin avaaminen. Oikeaoppisesti ensin poistetaan narut ja sitten kyhnytetään paperi auki. Ei repimällä, vaan tosiaan teippauskohdasta kyhnyttämällä. Kyllähän Tiuku nämä lahjahommelit osaa!

Kissatytöt eivät ole osallistuneet joulun saapumiseen näin aktiivisesti. Luulen, että odottavat enimmäkseen ruokapuolta ja iskevät siinä vaiheessa.

Koko neppuväki on syksyn madotuksessa nyt loppusuoralla, tänään menee viimeinen satsi Axiluria. Tiukuhan näissä on vanha tekijä, eikä sitä juuri häiritse, jos oven sulkemisesta raksun sijaan palkkiona tuleekin matolääkettä. Palkka kuin palkka. Kilju taasen syö ruokansa mieluusti pienellä säväyksellä mitä tahansa, eikä siitä ole niin nöpönuukaa, jos koostumus onkin erilainen. Manuli taasen. Ensimmäisen illan lääke meni tälläkin kertaa ruuan seassa. Se tiesi kyllä, että jotain oli vialla, sen verran hitaasti se annoksensa söi. Mutta söi kuitenkin. Toisena iltana pyöri puoli tuntia kuppinsa ympärillä välillä maistellen, mutta lopulta kuitenkin antaen periksi. Söi annoksensa - mutta ök. Se tuli samantien takaisin kupin viereen lattialle. Toisen illan lääke täytyi ruutata väkisellä suuhun. Nyt on kolmas ilta jäljellä ja Manulille lienee täysin turhaa edes yrittää tarjota lääkettä ruuan seassa, ruuttausvalmistelut onkin jo aloitettu. Miten ihmeessä me saatiin se silloin giardian aikaan madotettua kymmenenä peräkkäisenä päivänä!?

1 kommentti:

  1. Täällä jo odotellaan innolla joulukuvia! On ne hauskoja noi teidän Neput, voi kun pääsis taas pian kyläilemään. Ja ois teitä ihmisystäviäkin ihan kiva tavata. :-D

    Möhis ja Marakatti sekä Vanharouva lähettävät terkkuja karvaystäville!

    VastaaPoista