Neppula: Kuvaaminen ja vinttikoira, osa 1

Kuten näkyy, lujaa liikkuvan koiran kuvaaminen on hankalaa. Ja nämä ovat vain murto-osa koko saldosta.

Neput:

Kilju Kiljanderi, elikkäs Sini-ihmeen Hopeahattara - also known as Hömelö Kananluu, mutta uusien kilojen myötä kananluu on muisto vain! Kilju on kuvankaunis venäjänsininen, joka osaa sekä piiloutua että nimensä mukaisesti kiljua. Kilju arvostaa ruokaa yli kaiken muun ja ajautuu välillä jopa vaaratilanteisiin syömällä tai ruuan perässä säntäämällä.

Tiuku, eli Vi'waun Norna - ensimmäinen eri lajia edustava neppu, joka on tullut tunnetuksi sekä herkästä mielestään, että mahastaan. Tiuku rrrrakastaa ystäviään, sekä ihmisiä että koiria. Mutta tosiaan vain ystäviään, vieraat saattavat saada märän nenätökkäisyn, jos sitäkään.

Tiuku Whippet Archivesissa ja Koiranetissä.

Sinna, eli Tappinskis Jade in Sunshine - toinen koiraneppumme. Sinna tuli kodinvaihtajana, nuorena aikuisena, keväällä 2013. Sinna on kaikkien hurmaaja, avoin ja supersopeutuvainen sekä kaikin tavoin helppo. Sinna tunnetaan kotioloissa rakkaudellisilla lempinimillä Muuli ja Sorkki.

Sinna Whippet Archivesissa ja Koiranetissä.

Muistoissamme: Manu Manuli, alias Mauski - aikuinen löytökissa, joka hurmaa purinapuskuillaan aivan kaikki. Mauski on tullut meille Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykseltä. Mauskin kesähuone, eli verkotettu parveke, on parasta mitä Mauski tietää. Mauski pelkää vain kahta asiaa: foliota ja ilotulituspauketta. Manulista jouduimme täysin yllättäen ja suureksi suruksemme luopumaan toukokuussa 2013. Manulilta löytyi suuri kasvain sisäelimistä ja lopetuspäätös piti tehdä äkillisesti voinnin romahdettua.

Neppula

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Kuvaaminen ja vinttikoira, osa 1 - haasteet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Neput:

Blogiarkisto

Kävijälaskuri

Linkit