lauantai 31. joulukuuta 2011

Neppulassa valvotaan vuoden vaihtumista!

Vaikka kotinurkkamme taitavat olla rauhallisia ilotulituspaukuttelun suhteen verrattuna moniin muihin kulmiin tässä kaupungissa, on eräs nepuista sitä mieltä, että tämäkin pauke on liikaa.

Nimittäin Manuli.

Se luikki maha maata viistäen jo iltapäivällä, vaikka pauke oli hyvin vaimeaa ja pamaukset tulivat harvakseltaan. Mitä enemmän kello tuli ja paukut lisääntyivät, sitä matalampana Manuli vaihtoi piilopaikkojaan silmät lautasina ja turkki pörhöllä ja niin matalana, ettei jalkoja edes näkynyt.

Manulin olon helpottamiseksi täällä pyöritettiin sekä pyykki- että astianpesukonetta ja katseltiin telkkaria kovaäänisesti. Aluksi meitä viihdytti Avara Luonto, jota Tiuku katseli mielellään. Sen jälkeen ohjelmavalikoima on ollut kehnompi ja varsin sekalainen.

Viimein se majottautui eteiseen, jonne se sai myös oman pesän ja ruokaa. Manulia jännittää siis todenteolla - se ei ole tullut piiloistaan edes syömään. Ruoka onneksi maistui eteisessä ja nyt se lepäilee pesällään.

Kilju ei paukuista piittaa. Se katseli ilotulituksia lämpöisen hellan päältä silmät puolitangossa. Ja ehkä monen yllätykseksi herkkä Tiukukaan ei ole moksiskaan paukkeesta. Pikaluikulla käydessämme tosin tuloksena olisi voinut olla paukkuarka koira, sillä kurvatessamme takapihaltamme etupihan puolelle pamahti muutamien metrien päässä kovaa ja näyttävästi. Tiuku katseli kyllä korvat pystyssä, mutta tilanteen keskeytti kiljuva karvapallo joka pyöri meitä kohti. Karvapallo oli kissa, joka oli pahanpäiväisesti pelästynyt pamausta ja mitä ilmeisimmin syytti siitä meitä. Ja vaikkei Tiuku näyttänyt niin älyttömästi pamausta pelästyvänkään, mutta kiljuvaa, sähisevää ja sylkevää kissaa se kyllä pelästyi! Kissa sai kuulla kunniansa ja jos ote olisi yhtään hihnasta irronnut, niin valitettavasti kissa olisi tuntenut myös nahoissaan Tiukun mielipiteen moisesta lähestymisestä. Kissarukka, siitä tulee varmasti samanlainen paukkupanikoiva tyyppi, kuin meidän Mauskeli on. Harmillista, ettei se ollut kotonaan  lämpöisessä omien ihmistensä kanssa turvassa paukuttelulta.

Ja lisäyksenä vielä se, että näissä olosuhteissa ja siinä sähäkässä kohtaamisessa en katsonut parhaaksi alkaa ottaa kiinni irtokissaa, vaikka muuten olenkin aika herkästi toimittamassa tällaisia kulkijoita suojaan.

Aaton päiväulkoilu tapahtui varsin kauniissa säässä:

maanantai 26. joulukuuta 2011

Tapaninpäivän myrsky

Vaikka viranomaistiedote varoittelikin myrskyvaarasta täällä Helsingissä, lähdimme silti uhmaamaan tuulta. Houkutus aurinkoiseen metsään kaikkien näiden sateiden ja pimeiden iltojen jälkeen oli suuri. Pääsette mukaan ulkoilullemme kuvakavalkadin avulla, kuvat tosin ovat taattua kännykkälaatua.

Ensin oli syytä varustautua tuulta vastaan. Kuten huomaatte, ei ulkoiluseuralaiseni tässä vaiheessa puhkunut intoa:
Tuulen pitävän fleecehaalarin alla on vielä villahaalari, jonka kaulus pilkoittaakin tuolta punaisen kaulurin alta.

Ulkona oli kyllä kovinkin tuulista, mutta varustuksesta johtuen reissumme kesti toista tuntia ja olimme molemmat mielissämme auringosta. Eikä kyllästyneen oloisesta eteisen kuvassa näkyvästä koirasta ollut tietoakaan!



Matkalla näimme keväisiä pajunkissoja:

Tutun pellon laidalla oli bongailtava, josko toisella puolella näkyisi tutut Pojat. Valitettavasti Tiukun oli vaikea ymmärtää, etteivät Pojat olleet tulossa tälle lenkille mukaan, eivätkä olleet lähimaillakaan. Minuuttien toljottelun jälkeen asia kuitenkin näytti varmistuvan myös Nöölle ja pääsimme jatkamaan.

Tutulla lenkkipolullamme oli vastassa myös haasteita, kuten kaatuneita puita sekä vesiesteitä. Ei tarvinne mainita, että ulkoiluseuralaiseni ei ollut halukas vesiesteiden ylittämiseen. Tällä kertaa tosin kaatuneet puutkin piti pääosin kiertää tuuheiden oksien vuoksi. Onneksi muutaman yli päästiin hyppimään ja näin treenaamaan metsäagilityä!


Loppumatka kuljeskeltiin ihan metsässä, eikä tuuli osunut sinne ollenkaan, auringon säteet kylläkin.



Neppulan kuusi

Kuusi haettiin perinteisesti aattoaamuna. Tänä vuonna kuusi on mustakuusi, jossa on osa koristeista jo valmiina: kuusessa on nimittäin lukuisia pieniä sieviä käpyjä!

Joulupäivän iltana ihailimme neppujen kanssa kuusta tällaisena:
Kuusi on saanut olla Nepuilta yllättävänkin rauhassa. Pari kertaa Mau on käynyt puremassa yhtä koristetta ja Tiuku haistelemassa alaoksia, ja etenkin pientä tiukua, joka helisee nenätökkäisystä alimmalla oksalla. Kilju ei ole puusta perustanut, varmaankin vaan ihmettelee näitä hömpötyksiä ja kysyy, saako kohta taas jo silakkaa.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

25.12.

Vielä perinteinen joulupäivän luukku.
Pääsette osaksi eilisillan askarteluriemua.

lauantai 24. joulukuuta 2011

24.12.

Aattoaamun kunniaksi useampi Neppukuva.
Iloista joulua kaikille Neppulan lukijoille!


perjantai 23. joulukuuta 2011

23.12.

torstai 22. joulukuuta 2011

22.12.

Kilju vahtii Tiuku-koiraa. Vaiko Petteri Punakuonoa?