Kesää odotellessa

Kuvaajana Kerttu Haaslahti.

Kevät tuli vihdoin ja sulatti ikuisuudelta tuntuneen talven. Enää ei tarvitse pukeutua julmettuihin kerroksiin, eikä myöskään Tiuku enää tarvitse takkia!

Tiuku on käynyt agilityssä reippaasti. Kesäkausi ulkokentällä on Tiukulle selvästi mieluista aikaa. Jos itse osaisi ohjata paremmin, olisi Tiukusta tässä lajissa varmasti vaikka mihin! Tiuku on totutellut myös näyttelyolosuhteisiin näyttelyharkoissa sekä parissa mätsärissä. Kummastuksekseni se ei hauku juurikaan, mutta jännittää vielä kovasti. Jatkamme harjoituksia.

Kiljun ja Manulin välit ovat monimutkaistuneet. Manu on jo pidemmän aikaa sähissyt aina silloin tällöin Kiljulle. Toisaalta, parivaljakon väleissä riittää myös hellyyttä, etenkin ilta-aikaan nukkumaan käydessä. On epäselvää, onko tämä kahnausta, jonkimoista vieroitusta tai arvoasetelman muuttumista, vaiko onko jommalla kummalla jokin muu pielessä. Käytösmuutokset saattavat liittyä myös terveydellisiin seikkoihin - joko ärhentelijän omaan terveyteen, tai ärhentelyn kohteena olevan terveyteen. Tilanne on seurannassa, muttemme ole kovin huolissamme.

Tiukun mahasta sen sijaan olemme huolissamme. On-off -ripuli on ollut aina, nyt viimeisin ripulijakso on kestänyt odottamattoman kauan, eikä ole korjaantunut edes kahdella antibioottikuurilla. Edessä on ainakin verikokeet, mutta harkinnassa myös vatsan tähystys. Onneksi neiti itse on hyvävointisen oloinen ja ruoka maistuu. Liikakiloja tosin ei pääse syntymään ja iho on kovin kuiva. Ruokavalio on taas kertaalleen muutettu ihan kokonaan. Toivottavasti selvyyttä tilanteeseen alkaisi jostain päin tulla. Mieluusti pikaisesti.

Yökyläilijä

Tiukun tammikuinen viikko mullistui eilen illalla. Ensin koko talven parhaimmat juoksut Helmin kanssa omassa puistossa ja sitten vielä kohokohtana yökylään jäänyt Helmi! Tytöt olivat silmin nähden jälleen erittäin onnellisia toisistaan. Vaikka ulkoiltu oli oikein urakalla, oli yökyläily sen verran jännittävää, ettei ekana yönä ihan pelkästään maltettu nukkua. Onneksi tässä on vielä muutama yö aikaa harjoitella yhdessä nukkumista. Ja muutama päivä aikaa harjoitella myös yksinolemista kahdestaan. Nimittäin ensimmäinen kerta osoitti, että ikävä on suurempi kahdestaan.

Kilju ei ollut niin mielissään Helmin kyläilystä. Onneksi tilaa kuitenkin riittää ja mahdollisuus omaan huoneeseen. Manulia Helmin läsnäolo ei juuri hetkauta.

Koska tietokone on irtisanoutunut, ei uusien kuvien lataaminen valitettavasti oikein ota onnistuakseen.

Jouluvalmistelut

Tiuku on kunnostautunut jouluvalmisteluissa. Ensimmäinen urakka oli ikioma pieni joulupaketti, josta tuli pieniä vaaleanpunaisia luita joulukuuseen koristeeksi. Avaaminen sujui yllättävän mallikkaasti niin, ettei itse paketin sisältö kärsinyt.

Toinen temppu oli myös haastava, mutta vain ajoituksen kannalta. Vieraan laukusta pihistetyt suklaapäällysteiset vaahtonamit oli nimittäin käytävä syömässä juuri sillä hetkellä, kun kukaan ei nähnyt. Kymppisuoritus sekin, kukaan ei tosiaan nähnyt. Onneksi suklaan syömisestä selvittiin tällä kertaa säikähdyksellä, sillä Viikin päivystyksestä tiedettiin kertoa, ettei liikkuttu vielä edes myrkytyksen rajamailla. Ripulia kyllä lupasivat. Yllätykseksemme herkkämahainen neiti näyttää kuitenkin sietävän lisäaineita ja sokeria, eikä ripulia tullut.

Kolmas jouluvalmistelu oli toisen vieraan joulupaketin avaaminen. Oikeaoppisesti ensin poistetaan narut ja sitten kyhnytetään paperi auki. Ei repimällä, vaan tosiaan teippauskohdasta kyhnyttämällä. Kyllähän Tiuku nämä lahjahommelit osaa!

Kissatytöt eivät ole osallistuneet joulun saapumiseen näin aktiivisesti. Luulen, että odottavat enimmäkseen ruokapuolta ja iskevät siinä vaiheessa.

Koko neppuväki on syksyn madotuksessa nyt loppusuoralla, tänään menee viimeinen satsi Axiluria. Tiukuhan näissä on vanha tekijä, eikä sitä juuri häiritse, jos oven sulkemisesta raksun sijaan palkkiona tuleekin matolääkettä. Palkka kuin palkka. Kilju taasen syö ruokansa mieluusti pienellä säväyksellä mitä tahansa, eikä siitä ole niin nöpönuukaa, jos koostumus onkin erilainen. Manuli taasen. Ensimmäisen illan lääke meni tälläkin kertaa ruuan seassa. Se tiesi kyllä, että jotain oli vialla, sen verran hitaasti se annoksensa söi. Mutta söi kuitenkin. Toisena iltana pyöri puoli tuntia kuppinsa ympärillä välillä maistellen, mutta lopulta kuitenkin antaen periksi. Söi annoksensa - mutta ök. Se tuli samantien takaisin kupin viereen lattialle. Toisen illan lääke täytyi ruutata väkisellä suuhun. Nyt on kolmas ilta jäljellä ja Manulille lienee täysin turhaa edes yrittää tarjota lääkettä ruuan seassa, ruuttausvalmistelut onkin jo aloitettu. Miten ihmeessä me saatiin se silloin giardian aikaan madotettua kymmenenä peräkkäisenä päivänä!?

Syksyn tuulia ja agilityä

Kotiutuminen on mennyt laumalta mallikkaasti, nyt on siis evakkoaika takana. Remppa jatkuu vielä rapussa, paikat on pölyä ja mölyä täynnä, ja rapussa vilisee haalarimiehiä. Myös kotona muutamia pikku hommia vielä jäljellä.

Kuten arvelimmekin, on kylppärin lattia saavuttanut kissaväen keskuudessa suuren suosion. Epäilemme, että myös Tiuku mieluusti raahaisi peittonsa ja tyynynsä lämmitettyyn kylpyhuoneeseen, jos sillä olisi sinne vapaapääsy. Onneksi Tiukun oma peti tyynyineen ja peittoineen on aseteltu mukavasti patterin viereen, joten ei pitäisi Tiukuakaan palella.

Kotiutumisen lisäksi Tiukun syksyyn kuuluu agilityä. Kesällähän Tiuku kävi alkeiskurssin ja nyt on toisen samanmoisen vuoro. Tiuku nauttii agilitystä kovasti, tällä kertaa jännitystä loi sohvalla makoillut karvainen mörkö (tällainen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Afgaaninvinttikoira , jollaista Tiuku ei ollut aikaisemmin nähnyt, toim. huom.) ja sille piti aika lailla haukkua. Muuten remmiräyhämme malttoi olla suht hiljaksiin, muutaman kerran kyllä päästeli pieniä haukkuja muillekin.

Alla otos ensimmäisen agi-illan tiimellyksestä. Taustalla Tiukun rallikaveri Topi. Kuvaajana Kerttu Haaslahti.

Mikä mytty!

Osaattekos arvata mistä tässä on kysymys?
Tai tässä?

Alla vastaus monesta eri kuvakulmasta.

Seuraraasen riehut

Starring: Tiuku & Helmi
Oraville tuodut pähkinät olivat Tiukun mielestä vastustamattomia.

Helmi ei jännitä syksyn viilentämää merta.

Sitten itse riehut! Tässä näette tyttöjen peruskuvion: selätys.

Ja leikki on niin hauska (mitä ilmeisemmin myös maassa toistuvasti makaavasta Helmistä) että sitä voi joko jatkaa vaikka kuinka pitkään tai välissä pitää tuumailutaukoa ja aloittaa sitten uudestaan.

Syksyn tuulia

Omassa koirapuistossa elokuussa 2010.

Syksyllä on myös retkeilty mm. Ruutinkoskella.

Meillä kotona on vietetty flunssa-aikaa, ja hoitajat ovat olleet aktiivisina paikalla. Tällaisessa hoidossa sitä paranee pikaisesti flunssasta kuin flunssasta. Ja jep, sairaana ei siis ole Tiuku, vaikka noin surkealta kuvassa näyttääkin..