Haluaako Kilju ehkä uuniin lämmittelemään?
perjantai 2. joulukuuta 2011
torstai 1. joulukuuta 2011
Neppulan joulukalenteri!
Neppulassa aukeaa joulun odotuksen ajaksi joulukalenteri. Joka päivä tulee aukeaa uusi luukku, josta kurkistaa joku tuttu. Tervetuloa seuraamaan!
maanantai 28. marraskuuta 2011
Näytelmädebyytti
Lohjan whippet-tapahtuma oli mukava kokemus. TiukuNöö ei sijoittunut, mutta toki sai arvostelun. Erinomaisen hienoa oli Nöllin kohdalla rento asenne, joka saavutettiin parin tunnin haukunnan ja hermoilun jälkeen. Rentouden saavuttamiseksi päällä oli paita ja mukana oma tuttu viltti. Uskon, että myös tuttujen kavereiden mukana oleminen auttoi. Ryppy ja Topi sekä Valpuri olivat vakuuttamassa Nöötä siitä, ettei hätä ole kummoinen. Vaikka kyllä se rentouden saavuttaminen Valpuriltakin vähän kesti. Pojat sen sijaan ovat oikeita konkareita, eivätkä juuri näyttäneet stressaavan. Kiitos näytelmäseurueellemme!
Ensisijainen rentouden edesauttaja TiukuNöön kohalla taisi kuitenkin olla tutun Kenneltytön sively ja kevyt hieronta ja huolenpito. Ihanaa, kiitos Kenneltytölle!
Päivän huipentuma oli luonnollisesti kakkakatselmus, jolloin Nöö todisti, ettei stressilukemat nousseet liian koviksi. Tuloksena siis kiinteä kakka koko päivän päätteeksi. Vau!
Tuomarina Kristin Hoff, Norja: "Söt tik. Dubbel insisi (tai jotain sinnepäin?!) = NCC, God hals och överlinje. Borde bli mera utvecklas i bröstkorgen. Ok benströmme. Rör sig ok fram och tillbaka men något bundet från sidan."
Tuo söpön nartun jälkeinen ei ihan aukene käsialan tai merkityksensä puolesta tekstinä, mutta Tiukulla on siis edessä kaksoishammas, johon se varmasti viittaa, sillä tuomari siitä huomautti minullekin pöydän ääressä. Itse elin siinä käsityksessä, ettei se vaikuttaisi näyttelyrintamalla mihinkään, kun ei kuitenkaan ole mikään puutos tai varsinaisesti purentavika, yksi hammas on vaan jakautunut kahtia, juuresta ja jo ihan sieltä tyvestä ovat yksi hammas. Mutta käsitykseni on saattanut olla väärä. Maitohammasrivistö oli Nöllillä virheetön, rautahampaan pukkasi tuollaisena tuplana. Kuva olis kiva, eikö? Yritän joku valoisa hetki saada todisteen.
Ensisijainen rentouden edesauttaja TiukuNöön kohalla taisi kuitenkin olla tutun Kenneltytön sively ja kevyt hieronta ja huolenpito. Ihanaa, kiitos Kenneltytölle!
Päivän huipentuma oli luonnollisesti kakkakatselmus, jolloin Nöö todisti, ettei stressilukemat nousseet liian koviksi. Tuloksena siis kiinteä kakka koko päivän päätteeksi. Vau!
Valitettavasti sellaista perinteistä ja hyvin virallisen oloista näyttelypönötyskuvaa ette näistä kekkereistä nyt Tiukun osalta näe.
Tuo söpön nartun jälkeinen ei ihan aukene käsialan tai merkityksensä puolesta tekstinä, mutta Tiukulla on siis edessä kaksoishammas, johon se varmasti viittaa, sillä tuomari siitä huomautti minullekin pöydän ääressä. Itse elin siinä käsityksessä, ettei se vaikuttaisi näyttelyrintamalla mihinkään, kun ei kuitenkaan ole mikään puutos tai varsinaisesti purentavika, yksi hammas on vaan jakautunut kahtia, juuresta ja jo ihan sieltä tyvestä ovat yksi hammas. Mutta käsitykseni on saattanut olla väärä. Maitohammasrivistö oli Nöllillä virheetön, rautahampaan pukkasi tuollaisena tuplana. Kuva olis kiva, eikö? Yritän joku valoisa hetki saada todisteen.
maanantai 31. lokakuuta 2011
Tiukulta lähti tänään jälleen kerran kakkanäyte kohti tutkimuksia. Masu ei ole kunnossa edelleenkään. Kakkanäytteitä ja tuloksia ollaan saatu seuraavasti:
Kevät 2010: giardia positiivinen (Apex)
Kevät 2010 giardiakontrolli: negatiivinen (Apex)
Kevät 4/2011: Klebsiella pneumoniae positiivinen,
giardia negatiivinen (Vallilan ell)
Kesä 6/2011: giardia positiivinen (Vallilan ell)
Kesä 7/2011 giardiakontrolli, kaikki Neput:
negatiivinen kaikkien osalta (Evira)
Syksy 9/2011: giardia negatiivinen (Vallilan ell, pcr)
Syksy 10/2011: Escherichia coli (haemolytic) positiivinen,
giardia negatiivinen (Vallilan ell)
(Tarkensin omaksi iloksi ja muistin tueksi sitä, että mikä milloinkin on näyttänyt plussaa.)
Kuten listasta voi päätellä, on kakkaa kiikutettu kerran jos toisenkin ja tuloksia jännitetty.
Manulilla on viikon verran ollut lihotuskuuri. Manulin paino on laskenut niinä vuosina, kun se on asunut meillä. Maunoa on ollut vaikea saada lihomaan oksentelutaipumuksen vuoksi. Jos annokset ovat liian isoja, ne tulevat takaisin. Nyt Mau on saanut viikon verran Nutri Plussaa pari kertaa päivässä. Katsotaan, josko sillä saadaan painoa yhtään nousemaan.
Tiuku lähtee näyttelydebytoimaan tänne. Tai eihän tuo virallinen näyttely ole, mutta ikään kuin seuraava askel mätsäreistä. Mukaan lähtee tuttuja ihmisiä ja koiria. Toivottavasti saadaan paljon kuvia reissusta!
Nyt täytyy muistaa ja jaksaa vähän näyttelytreenata. Jospa se vaikka oppisi sen seiso-käskyn tapahtumaan mennessä!
Kevät 2010: giardia positiivinen (Apex)
Kevät 2010 giardiakontrolli: negatiivinen (Apex)
Kevät 4/2011: Klebsiella pneumoniae positiivinen,
giardia negatiivinen (Vallilan ell)
Kesä 6/2011: giardia positiivinen (Vallilan ell)
Kesä 7/2011 giardiakontrolli, kaikki Neput:
negatiivinen kaikkien osalta (Evira)
Syksy 9/2011: giardia negatiivinen (Vallilan ell, pcr)
Syksy 10/2011: Escherichia coli (haemolytic) positiivinen,
giardia negatiivinen (Vallilan ell)
(Tarkensin omaksi iloksi ja muistin tueksi sitä, että mikä milloinkin on näyttänyt plussaa.)
Kuten listasta voi päätellä, on kakkaa kiikutettu kerran jos toisenkin ja tuloksia jännitetty.
Manulilla on viikon verran ollut lihotuskuuri. Manulin paino on laskenut niinä vuosina, kun se on asunut meillä. Maunoa on ollut vaikea saada lihomaan oksentelutaipumuksen vuoksi. Jos annokset ovat liian isoja, ne tulevat takaisin. Nyt Mau on saanut viikon verran Nutri Plussaa pari kertaa päivässä. Katsotaan, josko sillä saadaan painoa yhtään nousemaan.
Tiuku lähtee näyttelydebytoimaan tänne. Tai eihän tuo virallinen näyttely ole, mutta ikään kuin seuraava askel mätsäreistä. Mukaan lähtee tuttuja ihmisiä ja koiria. Toivottavasti saadaan paljon kuvia reissusta!
Nyt täytyy muistaa ja jaksaa vähän näyttelytreenata. Jospa se vaikka oppisi sen seiso-käskyn tapahtumaan mennessä!
tiistai 18. lokakuuta 2011
Loputon lokakuu
Ei niin pirteästä lempinimestään huolimatta tämä lokakuu on ollut pirteämpi kuin moni muu. Aurinkoiset syyspäivät ja jaloissa rapeaksi kuivuneet kirkkaan keltaiset lehdet houkuttelevat haistelemaan kirpeää syysilmaa. Onneksi on innokas ulkoilija kaverina!
Koska Neppulan valokuvaus on siirtynyt ajassa taaksepäin ja vanha filmipokkari on saanut räpsyä, on digikuvia tarjolla enää harvakseltaan.
Auringosta huolimatta Tiukun kanttarellitakilla on ollut käyttöä ja tässä siitä kuvatallenne. Neitihän ei niin sateesta perusta, mutta sadetakin kanssa pärjää vähän paremmin. Pitkiä lenkkejä ei tarvitse sateella kyllä tehdä.
Kissatytöt nautiskelevat syysauringosta pääosin sisätiloissa, etenkin Kiu, jonka mielestä parvekkeella oleminen on jo huuhaata. Mauskia ei syystuulet häiritse, vaan se istuisi edelleen parvekkeella katselemassa lintuja ja ohikulkijoita. Linnut ovat ajoittain myös kovin kiinnostuneita Mauskista ja ovatpa ne kokoontuneet läheisen kuusen oksalle jengillä vuoroin Mauskia kohti hyökkäysliitoja tehden. Onneksi on se verkko, onni kissalle ja onni linnuille.
Onnista tulikin mieleen, että Tiuku tapasi pitkästä aikaa lapsuuden ystävänsä Onnin, eli Oden. Jälleennäkemisen riemu oli suuri ja nuoriso selvästi tunnisti toisensa.
Tiukun maha on edelleen hankala: sen kevään 2010 giardiaurakan jälkeen me saatiin vielä toinen samanmoinen alkukesällä 2011. Tällä rundilla myös kissat kontrolloitiin hoidon ja siivouksen jälkeen ja kaikki olivat negatiivisia. Valitettavasti giardia ei ratkaissut Tiukun mahaongelmia tälläkään kertaa. Otettiin TAAS giardianäyte, joka oli negatiivinen. Kakkapäiväkirja paljasti neidin aivan tosissaan reagoivan mahallaan jännittäviin ja kiihdyttäviin ja toki myös pelottaviin tilanteisiin. Burn Out -loma auttoi ja viihteettömällä vapaa-ajalla tunnuttiin saavan maha kuosiin. Mahan selvittely jatkuu edelleen.
Koska Neppulan valokuvaus on siirtynyt ajassa taaksepäin ja vanha filmipokkari on saanut räpsyä, on digikuvia tarjolla enää harvakseltaan.
Auringosta huolimatta Tiukun kanttarellitakilla on ollut käyttöä ja tässä siitä kuvatallenne. Neitihän ei niin sateesta perusta, mutta sadetakin kanssa pärjää vähän paremmin. Pitkiä lenkkejä ei tarvitse sateella kyllä tehdä.
Kissatytöt nautiskelevat syysauringosta pääosin sisätiloissa, etenkin Kiu, jonka mielestä parvekkeella oleminen on jo huuhaata. Mauskia ei syystuulet häiritse, vaan se istuisi edelleen parvekkeella katselemassa lintuja ja ohikulkijoita. Linnut ovat ajoittain myös kovin kiinnostuneita Mauskista ja ovatpa ne kokoontuneet läheisen kuusen oksalle jengillä vuoroin Mauskia kohti hyökkäysliitoja tehden. Onneksi on se verkko, onni kissalle ja onni linnuille.
Onnista tulikin mieleen, että Tiuku tapasi pitkästä aikaa lapsuuden ystävänsä Onnin, eli Oden. Jälleennäkemisen riemu oli suuri ja nuoriso selvästi tunnisti toisensa.
Tiukun maha on edelleen hankala: sen kevään 2010 giardiaurakan jälkeen me saatiin vielä toinen samanmoinen alkukesällä 2011. Tällä rundilla myös kissat kontrolloitiin hoidon ja siivouksen jälkeen ja kaikki olivat negatiivisia. Valitettavasti giardia ei ratkaissut Tiukun mahaongelmia tälläkään kertaa. Otettiin TAAS giardianäyte, joka oli negatiivinen. Kakkapäiväkirja paljasti neidin aivan tosissaan reagoivan mahallaan jännittäviin ja kiihdyttäviin ja toki myös pelottaviin tilanteisiin. Burn Out -loma auttoi ja viihteettömällä vapaa-ajalla tunnuttiin saavan maha kuosiin. Mahan selvittely jatkuu edelleen.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Koiraportti on vaan hidaste - jos sitäkään!
Tiukulle korkea portti on ollut pitkään riittävä este eteiseen. Enää ei ole. Muutaman kerran oli mennyt yli ja nyt se sitten lopulta osaa myös avata portin. Onkin paljon mukavampi odotella niitä ystäviä tässä eteisen matolla kuin tuolla olkkarin puolella.
Oltiin eilen Tiukun kanssa Hakaniemessä Pitkänsillan kupeessa ja näin ilmielävänä sen hyppytaidonnäytteen, mitä tuon portinkin ylittämisessä on tarvittu. Pitkänsillan kaide oli kohdallamme noin 130cm korkeudella. Kaide oli leveä, mutta kaareva, eikä koira ei voinut tietää leveydestä saatika siitä, mitä toisella puolella oli (muutaman metrin pudotus laivaravintolan terassille). Mutta sinne kuulkaa hypähti tämä kenguru, kaiteelle! Aivan kevyesti ja ilmavasti kuin kissa! Ja aivan paikaltaan, ei vauhtia, ei laskelmointeja, ei mittailuja - pelkkä HOP vaan ja siinä se tökötti Pitkänsillan kaiteella ja kyyläsi terassilla istuvia.
Kotona koiraportin ylittäminen on siis aivan varmasti yhtä huoleton ja kevyt suoritus. Ja varmasti mielessään on myös tosi tyytyväinen ja ylpeä siitä, kuinka hienosti korkean esteen ylittäminen onnistuu! - Taitava! se on sanonut mielessään itselleen ja hymissyt tyytyväisenä. Ehkä se agilityharrastus on vähän saattanut lietsoa tähän hyppyhommaan..?
Tilaa:
Kommentit (Atom)
