Tiuku on pistänyt irtaimistoa silpuksi lähiaikoina. Onneksi ei mitään suurta ja korvaamatonta, eli sellaisesta kynnyksen purijasta ei ole kyse. Mutta pientä askartelua, mitä vaan saa käpäliinsä. Ja juu, ollaan yritetty kyllä pitää huoli, ettei mitään olisi saatavilla. Ilmeisesti se meidän poissaollessa ylettyy paikkoihin, joita me ei osata arvatakaan. Tein sille tänään jekun ja laitoin työpöydän tuolin pöydän alle ja samoin estin kiipeilyn muillekin tuoleille. Josko tämä auttaisi.
Kiljun kanssa olisi syytä aloittaa positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus käytösasiassa keittiön puolella. Suihkupullosta ei tunnu olevan mitään pidempiaikaista hyötyä. Jospa palkka houkuttelisi sitä pysymään pois muiden ruokakipoista, mukaan lukien meidän lautaset ja kattilat. Pahimpia tilanteita ovat sellaiset, missä se ehtii kattilan äärelle varastelemaan. Kerran se otti kattilasta Manulille keittämääni seitä. Kala oli kuumaa kuin mikä ja varmasti poltti suunsa, mutta niin vaan meni ja vei saaliinsa ja söi miltei kiehuvan kalapalan.
Tänään aurinkoisena pakkaspäivänä Tiukun kanssa harjoiteltiin vähän noutamista. Ja näin se on, ei ole whippetista noutajaksi, ei. Vaikka hyvällä palkalla (siankorva) onnistumisia olikin useita. Täytyy kokeilla kertausta mahdollisimman pian, jos se vaikka olisi oikeasti ymmärtänyt mistä on kyse.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti